Turisti

14 kuukautta olen viettänyt elämästäni Australiassa. Enkä ole käynyt Australian tunnetuimmassa rakennuksessa, Sydneyn oopperatalossa vieläkään. No tähän tuli muutos eräänä sunnuntaina kun aussiperheeni aloitteesta varasimme koko päivän turistina olemiseen. 

Varasimme opastetun kierroksen aikaiseksi aamuksi ja lähdettiin koko konkkaronkka junalla Circular Quaylle (parkki keskustassa maksaa mansikoita). Näin kahvilan, joka oli ensimmäinen työpaikkani backpackerinä sekä ainaiset feikkiaboriginaalit, jotka soittaa joka päivä didgeridoota diskomusan päälle kerätäkseen rahaa turisteilta. Päivän polku kulkisi oopperatalo tourin jälkeen The Rocksin markkinoille. Sieltä lounaan jälkeen ylös Harbour Bridgelle ja kipuaminen torniin. Tän jälkeen jätskit kouraan ja takaisin CQ:lle nappaamaan juna kotiin. 

Circular Quay ja The Rocks

CQ

Koska tän ei ole tarkoitus olla essee Sydneyn nähtävyyksistä, kirjoitan lyhyesti joitain random faktoja oopperatalosta ja Harbour Bridgestä omasta muististani ja turistioppaan puheesta. Muutoin antaa kuvien puhua puolestaan. 

Uniikin oopperatalon on suunnitellut tanskalainen arkkitehti Jorn Utzon, pääarkitehtina toimi Ove Arup. Utzon voitti suunnittelukilpailun ylivoimaisesti todella erikoisella työllään ja tästä alkoikin vuosia kestänyt prokkis rakennuksen toteuttamisesta. Suunnitelma oli hieno, mutta kukaan ei tuntunut tajuavan, kuinka kauan rakentaminen kestäisi. Suunnitelmana oli rakentaa oopperatalo kolmessa vuodessa ja muutaman miljoonan budjetilla. Loppuen lopuksi rakentamiseen humahti 16 vuotta ja hintaa pytingille kertyi 102 miljoonaa australian dollaria. Rakentamisen venyminen ja kustannuksien odottamaton nousu synnytti kitkaa Utzonin ja Cahillin johtamalla hallituksen välille. Lopulta tanskalaisella paloi kiinni, otti loparit ja lensi takaisin Tanskaan vaikka rakennus oli vielä kesken. Kun oopperatalo viimein valmistui vuonna 1973, Utzon ei saapunut avajaisiin. Hän ei koskaan palannut Sydneyyn katsomaan kättensä työtä. 

Nykyään Utzonin arkkitehtipoika johtaa oopperatalossa tehtäviä uudistuksia ja näin jatkaa isänsä työtä. Sydneyn oopperatalo on maailman vilkkain taiteen keskus, jossa esitetään 1500 näytöstä vuodessa noin 1,2 miljoonalle ihmiselle. Rakennus lisättiin UNESCOn maailmanperintökohde-listalle vuonna 2007. 

Entäs sitten Harbour Bridge? Kuuluisa sekin, ehkä jää hieman oopperatalolle. Siltaakin rakennettiin hartaasti, pyörähti kahdeksan vuotta ja HB valmistui 1932. Noihin aikoihin ei ilmeisesti turvavaljaista hirveästi perustettu, sillä 16 miestä kuoli Harbour Bridgeä rakentaessa. Rakentamassa oli myös skandinaaveja. Silta on erityisen tärkeä kaupungille, sillä kulkee lukuisia autokaistoja, kaksi junarataa, kaksi kevyenliikenteen väylää sekä yksi pyöräilykaista. 

Käveltiin pitkin The Rocksin aluetta ja kiivettiin muutamat sata porrasta ylös Pyloniin, eli tuohon kuvissa näkyvään torniin, josta sillan kaari alkaa. Mielettömät näköalat sieltä, suosittelen ehdottomasti käymään! Pylon lookoutista myös lähtee Harbour climb, eli valjaisen kanssa kävely keskelle sillan korkeinta kohtaa. Tämä kiipeily olisi mahtava kokea mutta luulen, että pylonin alntama näkymä ei hirveästi maisemista jää jälkeen. 

Kaiken kaikkiaan mulla oli mielettömän kiva ja opettavainen päivä. En muista millon olisin ollut vastaavanlaiselle turistikierroksella, en varmaan koskaan aikaisemmin. Aina olen yrittänyt vältellä suuria turistimassoja ja pyrkinyt näkemään ulkomailla paikallisten elämää. Tämä oli kuitenkin omalla porukalla vietetty päivä ja olikin supermielenkiintoista kuulla tarinoita näiden kuuluisien rakennusten/rakennelmien synnystä. Ja aika mielettömältähän nämä näyttää, eikö?!

JVG feat. raappana - Kran Turismo