Merry Finnmas!

Meidän Joulu oli erilainen ja ihana. Muutamaa päivää ennen aattoa käytiin nappaamassa ystävä pariskunta Sydneyn lentokentältä meille joulun viettoon. Viimeksi 2013 kun lähdin samaista ystävääni vastaan, olin n.10 minuuttia myöhässä ja sen harmin välttääkseni oltiin Miken kanssa istumassa kentällä jo ennen kuin kone laskeutui :D Ystäväni spottasi meidät helposti ihmismassan keskeltä koala-pallon ansiosta eikä tällä kertaa mukana ollut salamatkustajia. 

Milla liittyi myös joukkoomme jouluksi ja koska talomme oli puolillaan suomalaisia joulunpyhinä, päätimme järjestää aattona suomalaisen joulun (aussithan siis juhlivat 25.12). Suunnitelmat olivat kunnianhimoiset; tekisin überhienon piparitalon, koristelisin jokaiselle vieraalle piparin, tekisimme glögiä, riisipuuroa, karjalanpiirakoita, joulutorttuja... Sanotaan, että n.50% näistä toteutui, mutta monen mutkan kautta. 

Jouluaatto käynnistyi aamulla +30 asteen helteessä. Olimme kuitenkin vakaasti päättäneet tehdä JouluHIITin aamulla sillä eihän pikku helle suomalaista sisua voita! Takaisin raahautui kolme nestehukkaista rusinaa, yksi ärtynyt kainalojänne ja naamasta paistoi joulun teemaväri ainakin puoli päivää. Riisipuuroa ei tehnyt kenenkään mieli, joten päädyimmekin uima-altaalle virittelemään ruokahalua. Puurot värkättiin Suomesta saakka tuodusta puurosta (vasta tämän jälkeen kuulin, että risottoriisi ajaa saman asian) ja asiaan kuuluva manteli piilotettiin ja löydettiin anopin toimesta. Ystäväni vääntämät tortut oli mielettömän kauniita, vaikka voitaikinasta tekeminen olikin haastavaa. Luumuhillokin saatiin tuontitavarana, itsehän kokeilin jysäyttää täkäläistä hilloa torttuun ja sain kokea sen räjähtämisen uunissa... Suomalainen Nissenpolkka ym. lasten joululaulut kuullostivat ausseista huvittavilta ja joulutortut saivat enemmän kannatusta kuin puuro. 

Piparit oli tehty hyvissä ajoin mutta koristelut jäivät täysin. Piparitalo sen sijaan lyhistyi ensimmäisen yönä sen kasaamisesta, ilmeisesti kosteusvaurioiden takia. Hieno idea pölkkykakusta vaihtui ainesosien puutteesta (ja ehkä myös tekijöiden ÄO:n puutteesta ;)) jouluiseen kerrosjälkiruokaan, joka mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen päätyi kuin päätyikin joulupöytään. 

Nopeat Skypet kotiväen kanssa, laittautuminen ja sukulaiset saapuivat. Syömistä, juomista, lisää syömistä, vauvan lahjat, syömistä, aikuisten lahjat, syömistä. Pöytä notkui tuoreista katkaravuista, perunasalaatista, kalkkunasta ja erilaisista dipeistä. Kaiken mässäilyn jälkeen vähän muutettiin kaavaa ja muunnettiin terassi ulkoilmateatteriksi ja pimeän tullessa katsoimme koko porukalla glögimukien äärellä Joulutarina-elokuvan. Sää muuttui kylmäksi ja tuuliseksi, mikä sopi kuvioon hyvin ja vilttien alta oli hyvä niiskuttaa Suomi-ikävässä upeita maisemia ihastellessa. 

Aussien pääpäivänä 25.12 heitimme ystävät lentokentälle puksuttavaan junaan, sillä heidän oli aika lähteä kiertämään Queenslandin rantoja. Otin univelkoja kiinni muutaman tunnin edestä (hostaaminen on rankkaa) ja jouluhulinoita jatkettiin sukuloimalla joululounaan merkeissä. Tosin tämä(kin) lounas kesti n. 6 tuntia, jonka jälkeen lähdettiin vielä tädin luokse pelaamaan lautapelejä. 

Boxing Day oli meille jo täysin normaali päivä; pyykkäämistä, salilla käymistä ja sitä rataa. Joulufiilistä oli vaikea löytää vaikka superhauskaa olikin. Tuumimme Suomi-porukalla, että ympäristö vaikuttaa asiaan valtavasti; luminen maa ja pimeys yhdistettynä melankolisiin joululauluihin tuo jouluun tietynlaista hartautta ja pysähtymistä, mitä ei täällä kosteassa ja kuumassa saa aikaan tekemälläkään. Aussit eivät voi ymmärtää, mitä suomalainen joulu on, jos eivät koskaan ole sitä kokeneet. Toisaalta, joulun tärkeimpiä asioita on yhdessä olo, ja me toteutimme sen tänä jouluna ilolla. 

Ihanaa joulun aikaa kaikille ja Merry Finnmas!

-S

Suomi ikävää ja itsenäisyyspäivän juhlintaa

Kyllä se nyt on viimein iskenyt; ikävä.
Suurimpana syynä tietenkin viimeviikkoinen itsenäisyyspäivä ja tämän viikon lumipyryt. Toissijaisena syynä arjen aloittaminen täällä töiden alkaessa viime viikolla. Tämän postauksen kirjoittamisessa kesti viikko, sillä olin vielä Suomi100-päivänä niin tunteellisessa tilassa etten saanut mitään ulos.

Katselin tippa silmässä Suomi-kuvia omista arkistoistani itsenäisyyspäivää varten ja hanat aukesi oikein kunnolla autossa työmatkalla Finlandia-hymniä luukuttaessa. En ole kokenut olevani mitenkään erikoisen isänmaallinen aiemmin mutta ulkomailla asuessa Suomen puolesta on tullut puhuttua paljonkin ja aiemmin itsestäänselvät asiat on muistuneet mieleen arvokkaina. Lukuisia kertoja täällä on ihmetelty Suomen ilmaista yliopistoa ja opintotukia. Lukemattomia kertoja olen kertonut neljästä vuodenajasta, lumesta, revontulista, saunasta, järvistä, hiihtämisestä, kalsarikänneistä, vapusta ja juhannuksesta, salmiakista ja tietenkin mämmistä. Olen saanut kummastuneita katseita kertoessani keskivertaisesta 9 kahvikupin päivittäisestä kittaamistahdista tai 14 litran jäätelön nautiskelusta vuosittain per suomineito /suomijamppa.

Juhlistimme Sydneyssä itsenäisyyspäivää edeltävänä viikonloppuna Millan kanssa oikein urakalla kun samaa päivää ruuhkautti ihan kahdet Suomi100-bileet. Päivä käynnistyi Sydneyn Suomi-seuran risteilyllä, jossa meidät toivotti tervetulleeksi joulupukki veneen kokasta. Risteilyllä tarjoiltiin perinteisiä jouluruokia ja lonkeroa! Porukka oli sen verran australialaistunutta, että verkostoituminen oli helppoa ja vinkkejä jaettiin. Saimmepa mm. tietää, että Sydneyssä on aktiivinen pesäpallojoukkue! Tunsimme itsemme ihan keltanokiksi kun suurin osa risteilijöistä oli asunut Australiassa jopa kymmeniä vuosia. Sää oli Suomi-teemalle uskollinen ja 3 tunnin aikana oli sekä paistetta, sadetta että rankkasadetta. Loppuen lopuksi juoksimme Millan kanssa saman ympäri kääntyneen sateenvarjon kanssa kaikkien lätäköiden läpi laivalta juna-asemalle.

Illan toiset pippalot oli vapaaehtoisesti järjestetyt kaikille ilmaiset ja avoimet Suomi-bileet cityssä. Täällä oli menoa ja meininkiä ja pöytä notkui suomalaisista herkuista kun jokainen toi jotain tarjottavaa. Itse sen kummemmin ajattelematta toin Daimeja (Ikeasta tottakai), kunnes muistin, ettei ne edes ole suomalaisia... Facebookin mukaan juhlijoita oli ainakin 70 ja päinvastoin kuin risteilyllä, näissä pippaloissa olimme jo Aussi-veteraaneja; Suurin osa porukasta oli joko vaihdossa tai Working Holidaylla. Kajautimme Maamme-laulun porukalla, jota seurasi Finlandia-vodkashotti. Illan edetessä Antti Tuiskun reivit vaihtuivat Kuubalaiseen jatkopaikkaan. Ihan mieletöntä huomata, ettei olekaan yksin tässä kaupungissa! Hauska ilta toi mukanaan monta upeaa tuttavuutta. 

6.12 oli täällä täysin normaali humpday. Pistin aamulla ylpeänä Kalevalakorvikset korviin ja käytin Marimekkoa työlaukkuna, ihan koska Suomi. Potilaille mainostin itsenäisyyspäivää: osa tiesi mistä puhuin, eräs vanhempi rouva kuuli toistuvasti, että ole Irlannista ja toinen tokaisi, että on se aika pirullista sotia Tanskalaisia vastaan... Töiden jälkeen kokattiin lohta (leikittiin sen olevan Suomalaista tai vähintään Norjalaista mutta täältä kun ei saa kuin Tasmanialaista) ja keitettyjä perunoita tillillä. Olin kuullut, ettei Aussien luumuhillosta voi tehdä joulutorttuja mutta varoitukset kaikuivat kuuroille korville kun nakkasin haaleanpunaista hilloa taikinan keskelle. Lopputuloksena täysin uunissa räjähtänyt hillo ja kulmista palanut taikina. Seurasi tiukka viestittely ystävälle, joka lupasi tuoda mukanaan luumuhilloa Suomesta Jouluksi <3

Metsästin sinivalkoisia kynttilöitä joka paikasta tuloksetta. Tanssin voitontanssia kun lopulta löysin Big W:stä oikeanlaisen sinisen kynttilän valkoisen rinnalle! Illalla poltimme kynttilöitä samalla kun katsoimme Tuntematonta Sotilasta. Jännä nähdä, millainen on filmin uusin versio, tämä -85 tehty on aika raskas ja pitkä elokuva... dropsit Aussiperheelle että jaksoivat sen kokonaan katsoa! Suomalaisjoukkojen perääntyessä elokuvan lopussa he ihmettelivät, että eikö Suomi voittanutkaan sotaa? Yritin selittää, että Suomelle oli voitto saada pitää itsenäisyys ja suurin osa isänmaasta, vaikka Karjalan menetys harmittaakin suomalaisia yhä. 

Ikävä Suomesta on eniten ihmisiä, tottakai. Mutta kaipaan myös lunta, kynttilöitä, ajoissa olemista, parkkipaikan löytymistä helposti, valmiiksi maustettuja tuorejuustoja, salmiakkia, ruisleipää ja karjalanpiirakoita ja suomalaisia marjoja. Seuraa, jonka kanssa voi nauraa ruotsalaisvitseille ja joka ymmärtää sotien jättämät arvet isovanhempiimme. Kansaa, jonka sanomisiin voi luottaa ja jotka on ajoissa tai etuajassa. Suomalaiset, ootte kultaa <3

-S

She said kyllä

Kihlajaisten pitäminen tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus Ausseissa. Tyypit käyttää kaikki mahikset juhlia! Koska emme kerenneet järjestää juhlia Suomessa loman ja muuton välissä, päätimme järjestää tuplat Ausseissa. Ei vaan, käytännön järjestelyjen vuoksi juhlimme sukulaisten kanssa lounaan merkeissä kaksi viikkoa sitten ja nyt lauantai-iltana ystävien kanssa. 

Järjestimme juhlat kotona puutarhajuhlien tapaan. Koristeluita mietittiin ja menuja hiottiin oikeastaan siitä lähtien kun saavuttiin maahan. Appivanhemmat tekivät kyllä ison työn pippaloiden toteutuksessa, itse lähinnä ideoin ja kävin hakemassa tarvikkeita kaupasta. Omasta puolesta juhlien suunnittelu ja toteutus on mukavaa puuhaa ja täytyy sanoa, ettei tehnyt yhtään pahaa "harjoitella" tätäkin hommaa tulevia häitä ajatellen. 

Valkoiset verhot pylväissä, hopeiset viirit, mustavalkoiset pöydät ja värikkäitä kukkia oli meidän koristelujen resepti. Onneksi meillä on taitavia kokkeja lähipiirissä, nimittäin ruoka oli erittäin hyvää ja kakkuja oli melkein joka sormelle. Itse tein suomalaisia pikkuherkkuja kuten kinuski-suklaapopcorneja Omar-karkeista ja Turkin pippuri+valkosuklaapaloja. Viinitaitureitakin löytyy, sillä Miken serkku Victoria työskentelee viinitilalla Hunter Valleyssä ja järjestikin meille upeat viinit lounaalle, varsinkin tuota verdelhoa voisin lipittää joka aterialla... Ystävämme Dre Hunterista järkkäsi puolestaan meille viinit kilpailevalta viinitilalta (Hungerford Hill) lauantain bileisiin. 

Pidettiin Miken kanssa extempore puhe tiimityönä. Sikäli hyvä, että kun itse aloin vollottamaan puhuessani muutosta ja perheistä, Mike pelasti tilanteen ja heitti läppää väliin. Miken isä piti myös hyvin tunteikkaan puheen jottei päässyt silmät kuivumaan. Teeman ollessa kahden suvun yhdistyminen, olisin tottakai halunnut oman perheeni saman pöydän ääreen. Tämä on ehdottomasti niitä kansainvälisen parin huonoja puolia, Suomesta kun ei noin vain lennetä Sydneyyn viikonlopuksi.

Lauantaisten bileiden koristelut oli lähes samat mutta koska kyseessä oli iltabileet, lisättiin joukkoon paljon valoja, jotka näytti aivan tyrmäävän hyviltä puissa ja pensaissa. Millan ja F:n kanssa käytiin legendaarisella heliumpallojen hakureissulla ja saatiin 15 palloa ja kolme ihmistä mahtumaan pieneen Toyotaan. Pientä klaustrofobiaa oli ilmassa, mutta meidän onneksi kuski näki eteensä ja pallot (ja ihmiset) saatiin ehjänä perille. Viikonloppu oli superlämmin, +30 astetta päivällä ja illallakin vielä +25, joten ennen juhlien alkua vedettiin hetki henkeä altaalla huurteisen äärellä. 

Ruokateemana oli Espanjalainen ilta ja tarjosimme mm. sangriaa, iberialaista kinkkua tapaksissa sekä paellaa. Porukkaa oli n. 35 ja paellapannu olikin isoin mitä naapurustosta löytyi :D Pannulle heitettiin niin chorizoa, katkarapuja, simpukoita kuin kalaakin, kaikkea sulassa sovussa. Kuumille kiville meni! Turkinpippuri+valkosuklaakarkit puolestaan herätti ihmetystä; osa rakasti, osa vihasi. Nyt täytyisi selvittää mistä rouhetta saisi tilattua tänne, sillä varastot on loppu ja Suomessa tullaan käymään vasta ensi kesänä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kuvia tuli otettua tosi minimaalisesti mutta eihän omissa juhlissa kuulukaan kuvata? Onneksi muut napsivat kännyköillään kuvia ja sain haalittua nämä muistoksi. Illan ohjelmassa oli muutamia pelejä, mutta täytyy sanoa, että porukka oli niin keskittynyt juomiseen, syömiseen ja sosialisoitumiseen, että peleihin sai oikein maanitella. Sitten kun geimssit sai kunnolla tulille, niistä ei taas olisi tullut loppua! Beer pongia pelattiin sekä oluella että port viinillä, jännä kun ei millään osunut pallot kuppiin... syytimme valaistusta. 

Vieraita tuli niin Sydneystä, Hunter Valleystä, Canberrasta kuin Adelaidestakin. Suomalaisedustusta piti yllä Milla ja yhdessä hämmennettiinkin vieraita salakielellämme. Jälleen pidettiin epävirallinen puhe Miken kanssa ja tällä kertaa en vetistellyt :)

Viimeiset 5 kuvaa photo credit Tim Quayle :)

Onnellinen olo. Paljon hyviä ihmisiä ympärillä. Kiitos. 

-S

Hunterin vehreydessä

Pyörähdimme Hunter Valleyssä viikonloppuna virkistäytymässä. Viime kerrasta olikin aikaa lähes 4 vuotta, tuolloin viinihöyryissäni lupauduin Mikelle tyttöystäväksi hahaha. Yövyimme ystävien luona Gillieston Heightissa ja Mike kävi pyörähtämässä Liven keikalla perjantain rankkasateessa.

Sydneyn eteläpuolelta Hunteriin ajaminen lauantai aamupäivällä on itsemurha. Kummallakaan meistä ei ole toleranssia ruuhkassa istumiseen (Suomessa ei ole ruuhkia, ei edes Helsingissä) ja eväätkin oli jo syöty ennen kun päästiin edes Sydneyn rajojen ulkopuolelle. Turhautuminen haihtui kuitenkin täysin kun esiin tuli vihreä kumpuileva maisema hevosineen ja lehmineen. Tilaa hengittää!

Ymmärrän kyllä hyvin miksi yhä useampi karkaa Sydneystä Hunteriin joko eläkepäiviään viettämään tai perhettä perustamaan. Gillieston Heightsiin nousee isoja yksikerroksisia taloja kuin sieniä sateella ja kukkulalta näkyykin harmaiden kattojen meri. Tontit ovat kyllä aika nafteja talojen kokoon nähden... Silti täällä dollarilleen saa enemmän vastetta kuin Sydneyssä.

Keikan jälkeisenä aamuna lähdettiin metsästämään hyvää kahvia ja ajettiin Newcastleen saakka (30min ajo) ajatuksena nautiskella kupposet rantamaisemissa. Supercar-tapahtuma teki kuitenkin aikomuksemme tyhjiksi, sillä kaikki tiet rantaan oli tukittu. Noh, kahvia kuitenkin saatiin ihanasta hipsterikahvilasta ja mukit kourassa ajeltiin takaisin viinimaakuntaan. Ystävämme Dre työskentelee Hungerford Hillissä viinimaistattajana ja sinne mekin säntäsimme tasting-menulle.

Iso suositus Hungerfordille ja Muse-ravintolalle, oli nimittäin taivaallinen makuelämys! Dre maistatti meillä potentiaaliset kihlajaisbileiden (vol2) viinit sekä normaalin protokollan viinit + hänen suosikit ja vaikka kuinka sylki kuppiin niin kyllähän sieltä aika iloisena kotiinpäin lähdettiin :D Keittiö pisti parastaan ja en aina edes tiennyt mitä suuhuni laitoin mutta kaikki maistui aivan älyttömältä.

Hiillytetyt kurpitsat

jotain superhyvää, joilla liian hienot nimet

Monet tulevat Museen syömään vain jälkiruoan takia. En ihmettele.

Kuvaaminen jäi vähälle ja säädöt tuntuivat olevan hukassa. Päätin siis vain nauttia ja tallentaa maisemia omalle kovalevylle. Lähtöaamuna käytiin Miken kanssa vielä brunssilla Nanna Kerr'sissä. Ravintolassa oli yksi seurue meidän lisäksemme ja kuinkas sattuikaan, että he olivat maasturilastillinen suomalaisia leidejä. En tiedä onko koskaan Nanna Ker'sin asiakaskunta ollut yhtä pohjoismaalaista, 5/6 suomalaisia :) Bataattipannukakut oli herkullisia, eikä Mikenkään aamuchorizot  hullumpia olleet. 

Mahat täynnä ja takakontti puolillaan nameja viinejä palattiin Sydneyyn sujuvassa liikenteessä. Vierailusta jäi käteen monta upeaa paikkaa, johon kiikuttaa suomalaisia vieraita. Että alkakaas varailla niitä lentolippuja! :D

-S

Pienimuotoista pimahtamista

Olen tullut allergiseksi seuraaville käsitteille; application, certified document, assessment, application fee, processing time, sekä seuraaville lyhenteille; ICHC, IELTS, APC, APA, AHPRA. Näiden kuuleminen tai näkeminen saa stressikäyrät korkealle, hapensaanti vaikeutuu ja otsasuoni tykyttää.

Mike tuumasi yhtenä päivänä, että pitäiskö sun lähteä ulos vähän useammin? :D Taidan olla tulossa mökkihöperöksi. Tällä viikolla pimahtamista on kieltämättä ollut ilmassa, sillä en ole lähtenyt kuntosalia ja paikallista supermarkettia pidemmälle. On mahdollisuus, että mulla alkaisi työt reilu kahden viikon päästä (hiphei mut ei vielä iloita!) ja haluan saada Fitness-kurssin ja kaikki mun miljoona hakemusta vetämään ennen sitä. Aina kun joku kysyy mitä kuuluu, ensimmäisenä mieleen tulee vastata; "arvaa, mä sain tänään mun Working With Children numeron!" tai "ootan vaan et se mun fysioterapeuttiliiton vakuutuspaperi hyväksyttäisiin...".

Käytännössä tällä hetkellä tilanne on se, että saan tehdä fysioterapeutin töitä mikäli mulla on jatkuvasti valvoja/mentori työpaikalla. Kuitenkin yksityisillä fysioterapiaklinikoilla suurimmalla osalla asiakkaista on yksityinen sairausvakuutus, johon kuuluu vaihteleva määrä fysioterapiaa vuodessa. Jotta voit hakea asiakkaan saaman etuuden vakuutuksesta, sinulla tulee olla Medicare Provider Number, joka todentaa, että olet palveluntuottaja ko. asiakkaalle. Koska en ole vielä täysin rekisteröitynyt terveydenhuollon ammattilainen Australiassa, joudun hakemaan paikallisen Valviran rajoitettua jäsenyyttä saadakseni tuon numeron. Mikäli en sitä hae / saa, on työmahdollisuuteni yksityisillä klinikoilla hyvin rajalliset siihen asti kunnes saan rekisteröinnin päätökseen. Rekisteröinti voi kestää mulla 7kk - 2 vuotta, joten en halua ns. jäädä jumiin odottamaan parempia työmahdollisuuksia.

Koska haluan saada parempaa ja nopeammin, tulee mun todistaa olevani hyvä kandidaatti ihan joka kantilta. Minun pitää käydä akateemisen englannin testit ja saavuttaa tietty taso, jotta hakemustani edes vilkaistaan. Minun tulee todistaa immuniteettini n.10 eri kulkutaudille. Minun täytyy osoittaa, että rikosrekisterini on puhtoinen. Minun täytyy todistaa koulutukseni pätevyys ja työkokemukseni riittävyys. Onneksi suurimman osan noista "peruspapereista" (identiteetin varmistaminen, koulutukseen ja työhön liittyvät paperit) olin jo tilannut aikaisempia tilanteita varten ja nyt hankin niihin vain oikeellisuustodistukset ja pistän paperinippua kuoreen. Tässä vaan tulee vainoharhaiseksi, onko tehnyt kaiken ja onko tehnyt kaiken oikein. Kaiken lisäksi nää hakemukset eivät ole halpoja, fyssarirekisteröintiin menee yli 7000 dollaria ja tähän ylimääräiseen 700 dollaria ja rapiat. Sen takia tanssin voitontanssia kun saan viimeisen hinkuyskärokotteen apteekin jääkaapista tai sen arvokkaan tutkintopaperin käännätyksestä sähköpostiin.

Luojan kiitos tällä viikolla liityttiin kuntosalille niin pääsee päästelemään höyryjä muuallakin kuin viljapellolla :D Muutenkin hyvää vastapainoa läppärihommille, etenkin kun päivittäinen aktiivisuuden määrä on vaikeampi pitää Australiassa yllä kuin Suomessa (koska autot). Salilla on tosi laajasti ryhmäliikuntaa ja paljon tilaa etenkin päivisin, joten otettiinkin Miken kanssa rivakka startti harjoittelulle; kumpikaan ei pääse tuolista ylös ähkimättä.

On kyllä tullut todistettua miten 3kk aikana kunto laskee vaikka liikkumatta (hikisesti) en ole ollut kuin viikon pätkän! Pumpissa ei nouse enää samat painot ja oma elopaino on tippunut. Vahinko vaan, että lihasta on lähtenyt mukana. Pelkillä takapiha-HIITeillä, kehonpainotreenillä ja lenkkeilyllä en siis ole pystynyt riittävästi kuormittamaan kehoa. Ainakaan samalla lailla kuin ennen.

Ainiin ei mun tarkoitus ollut märsätä kunnosta vaan niistä hakemuksista! Postauksen kirjoittamisen aloittamisen ja lopettamisen välillä kului muutama päivä, joten alkuviikon pistävin ärsyyntyminen on jo vaihtunut tylpäksi alistuneisuudeksi. Itsepähän tänne halusin tulla. Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Heitetään vielä lisää ärsyttävän paikkansa pitäviä suomalaisia sanontoja kehiin; jokainen on oman onnensa seppä. Täällä olen takonut niin hulluna niin online hakemuksia kuin online Fitness CERT3-kurssiakin että luulisi pikkuhiljaa jo sertifikaatteja ja työtarjouksia satelevan ovista ja ikkunoista.

Ennen Australiaan lähtöä mulla oli pitkään haaveena päästä opiskelemaan lisää. Suunnittelin liikuntalääketieteen maisterin tutkintoa Jyväskylän yliopistossa, joka sitten jäi haaveeksi kun sain viisumin. Mutta eipä hätää! Olen tällä hetkellä semmoisessa elämänkoulussa että jää akateemiset opinahot toiseksi. Tällä viikolla olen opiskellut Fitness-kurssin lisäksi Australian yksityisiä sairausvakuutuksia, asuntolainoja, ammattiliittojen toimintaa ja ammatillisia vakuutuksia, erilaisia sipulilajikkeita, pharmakologiaa, Australian eläkejärjestelmää sekä muurahaisten tortunta-aineita.
Lounaan jälkeen on tarkoitus tehdä muutama englannin kielen kuuntelu-osion harjoitustesti netissä ja jatkaa client screening-osuutta eCampuksella kurssiani varten.

Mut hei, kun nämä hommat on klaarattu niin hitsi vie musta on tullut viisaampi! ;)
Puhtia sun loppuviikkoon!

-S