Kansallispuistoon mars!

Uusi vuosi lähestyy ja meillä alkaa olla lomapäivät lopussa. Oon keskittynyt vaan nauttimiseen niin on kasautunut kuviakin vaikka kuinka paljon tänne ladattavaksi! Niitä voi sit purkaa ikävissään Suomesta käsin, nyt on liian hyvä draivi päällä könöttääkseen koneella ;) Nämä löpinät ja kuvat ovat kuitenkin tuoreita, köröteltiin nimittäin tänään Royal National Parkiin porukalla melomaan joella ja nautiskelemaan hellepäivästä rannalla. 

Me saatiinkin vielä loman päätteeksi spessuvieras kun Ausseissa working holidaytaan viettävä siskopuoleni tuli kyläilemään loppuvuodeksi :) Meillä olikin aika kansainvälinen porukka melomassa jälleen kerran; yksi täysin sinivalkoinen kanootti, muutama aussikajakkilaista ja yksi puoli-aussi-puoli-germaanipaatti. Meidän savolais-keskisuomalainen tiimi oli kuitenkin niin ylivoimaisessa johdossa koko ajan, että kukaan ei varsinaisesti noussut meitä haastamaan ja kisailut jäi sikseen. 

Kanootit pistettiin välillä parkkiin siksi aikaa kun pidettiin nesteytystä yllä liikkumattomammalla alustalla. Kukaan ei tällä kierroksella flipannut venettä ympäri mutta minä tietysti päätin kiipeillä oksilla joen päällä ja tietysti homma päättyi uimareissuun. Aivan upea paikka, joka kerta on ollut hauskaa ja rentoa käydä joella. Voin ehdottomasti suositella vuokraamaan veneet Audleysta. 

Koska jengi on kesä-/joululomilla nyt, on myös kansallipuistoon tulijoita runsaammin kun normaalisti. Melomisen jälkeen käännettiin auton nokka kohti Wottamollaa, jossa on kaunis ja iso picnic alue, aalloton laguuni sekä kallionkieleke, josta hypätä veteen. Pahat aavistukset kävivät toteen kun alue oli täynnä ja suljettu. Onneksi oli plan B ja jatkettiin matkaa isolle Garien rannalle :) 

Oikeestaan oli onni, että päädyttiin Garielle, sillä siellä sentään tuuli! Wottamolla oli varmasti kun hornankattila tuona päivänä, plus ettei oo kiva jos joudut käyttämään kyynärpäitä päästäksesi uimaan. Garielle mahtui sakkia ja reippaan kokoiset aallot toi pojillekin haastetta vedessä. Minäkin lähdin taas oikein itsevarmasti uimaan ja tyylikkäästi sukelsinkin muutaman pikkuaallon ali. Sit alkoikin taas meri viedä ja päädyin rannalle köhisten ja bikineitä selkäpuolelta kalastellen. Perus. Miksi en koskaan opi. :D

Ihana päivä ihanien tyyppien kanssa! Rentseilyä, ripaus urheilua ja väriäkin saatiin mukavasti, kirjo oli kylläkin punaisesta tummanruskeaan... 
Uusi vuosi otetaan vastaan huomenna kaveriporukassa grillaten ja rannalta ilotulituksia ihaillen. Tai tämä on suunnitelma, koskaan ei tiedä mitä oikeesti tapahtuu kun tällä porukalla on liikkeellä! Vuosikirje ja tavoitteet ensi vuodelle on vielä valmistusvaiheessa mutta alan toteuttaa niitä vasta päästyäni Suomeen eli huijaan tammikuun ensimmäiset 3 päivää. Kunnon lusmuiluvuosi tulossa jos ensimerkkeihin on uskominen. :D tarkoitus oli kuitenkin ihan päinvastaista. 

Perjantaina sit hypätään lentokoneeseen ja lauantaina päästään toivottavasti ihailemaan kauniita lumisia maisemia :) 

Rempseetä Uutta Vuotta kaikille! <3

Terapiakävely

Melkein kaksi viikkoa on kulunut Martin´s Placen panttivankidraamasta. Kävin jouluvalokierroksellani keskustassa ja uteliaana päädyin kyseiselle paikalle, vaikka tiesin, että se ei tulisi olemaan kovinkaan hilpeää. 

Ihmiset olivat jättäneet satoja ja satoja kukkakimppuja keskelle kävelykatua, koko aukio tuoksui huumaavalta. Ja ne oli niin kauniita! Ihmiset olivat kerääntyneet kukkien ympärille ja uusia kukkia laskettiin maahan jatkuvasti. Maassa oli myös isoja alueita, joihin ihmiset kirjoittivat tai piirsivät liiduilla viimeisiä tervehdyksiään. Musta tuntui kuin olisin tullut massahautajaisiin. Tai niinhän se vähän olikin. Paitsi että tässä oli kyseessä muutakin kuin vaan kolmen ihmisen kuolema. Aussit olivat kansana tosi järkyttyneitä, että heitä vastaan oli tällä lailla hyökätty.  

En ollut aikaisemmin yhtään osannut kiinnittää huomiota siihen, miten keskeinen alue Martin´s Place onkaan. Iso uutistoimisto, tuomioistuin ja kaikki laki-ihmisten pytingit aivan vieri vieressä. Pistetään mukaan vielä isoimpien pankkien pääkonttorit niin johan on ollut huomiohaukan lempimesta. Itse Lindtin kahvila näytti tosi surulliselta teipattuine ikkunoineen. Kymmentä metriä lähemmäksi rakennusta ei päässyt, siitä pitivät huolen järkkärit ja aidat. 

Tunnelma oli kyllä niin apea, etten ole ikinä nähnyt tämän kaupungin ihmisiä niin suupielet alaspäin. Aukiolla oli myös perinteinen massiivinen joulukuusi ja joululaulukuoroja, mutta ihmiset ei juuri jaksaneet antaa niille huomiota. Somessa elämään on jäänyt #illridewithyou" ja "sydneystandsunited" -hastagit. Huomiota on myös saanut video, jossa vasta vihitty muslimipari käy aukiolla ja morsian asettaa oman morsiuskimppunsa kukkien joukkoon. Paljon on puhuttu muslimien asemasta ja muutenkin rasismista, ja jos jotain posiitivista pitää tästä koko jupakasta löytää, niin ainakin tän rasismi-kuohunnan takia suvaitsevaisuus on tapetilla ja toivottavasti estää tämmöiset kriisit jatkossa. 

---

Vihreä Joulu

Toivottavasti kaikilla on ollu ihana joulu! Täällä on ollut ihana ja erilainen joulu :)  Joulupäivän juhlinnat on nyt juhlittu ja ruokamaratoni toivottavasti jo ohi...

Eilen aamulla oli kyllä ihan pikkulapsi olo kun murokulhon jälkeen pääsi avaamaan lahjat kuusen alta! Oli kyllä vähän kummallista avata ne auringonpaisteessa, ilman glögiä. Ihania paketteja oli, muutamia uusia juttuja uuteen kotiin, huppari ja uusi käsilaukku, joka on ah niin tilava! Voisin ottaa vaikka teltan kaupungille mukaan ja mahtuis helposti! ;) Pienen reippailun jälkeen pynttäydyttiin ja lähdettiin keskustaan Miken serkun luo lounaalle... kuudeksi tunniksi :D 

Lupailin kuvia tavallisten ihmisten kodeista joluvaloissa ja nyt sain ne ladattua tännekin! Ajeltiin ympäriinsä yhtenä iltana illallisen jälkeen ja joidenkin talojen koristelu oli aivan käsittämättömän upea. Jotkut perheet todella panostavat! Yksi tietty katu oli täynnä koristeltuja taloja mutta mullahan ei tietystikään ollu sillon kameraa mukana. Nää kuvat on ihan naapurista ja bongasin tän talon massiiviset koristeet päivänvalossa lenkillä. 

Suomalaisena on vähän hassua katsella näitä tekolumiukkoja ja poroja vihreällä ruoholla :D Piparit tekee joulun, joten aloitin jo kuukausi sitten IKEAn valmiilla pipareilla, sit tein omat Colesin valmistaikinasta ja lopulta värkkäsin itse taikinan  ja koristelin pipsut. Aussitaikina oli huomattavasti makeampaa ja piparit jäi pehmosemmiksi kun suomiohjeella. 

Piparitalon tuunasin valmiista elementeistä ja vanhenin varmaan viisi vuotta sitä tehdessä. Koristelussa meni aikaa ihan rutosti ja revin hiuksia ton punaisen katon kanssa (en oo mikään leipuri hiiva että nämä jauhojen ja koristeluiden kanssa läträämiset ei oo mun tutuinta kenttää). Sit se oli viimein valmis ja se jätettiin pöydälle kuivamaan, jonka aikana Chilli kävi varastamassa siitä pillipilarin. Varas jätti kuitenkin jälkiä nuollessaan tomusokeria alustalta ja talo nostettiin korkeammalle. Seuraavana aamuna katto oli luhistunut ja koko mörskä vinossa. Huoh. Mulla paloi tyystin käpy sitä korjatessa ja Mike saikin kärsivällisempänä talon taas kasaan. Anna olla muutama päivä ja varas iski taas, ja tällä kertaa onnistui nappaamaan koko katon :D 

Tapsan päivänä ei täällä tanssita vaan lähdetään katsomaan futista! Sydney FC pelaa Adelainea vastaan ja lähdetään isolla porukalla sinne riehumaan. Aurinkoa riittää, joten otetaan vähän vauhtia Coogee Bayn terassilta :) Kivaa Tapsaa sinne Suomeen! 


Katri Helena - Joulumaa

It´s Christmas! ...Eve.

"JOULUAATTO!!! Huomenta! Merry Christmas!" Näin mä aloitin tän päivän, meidän Joulun, 24. joulukuuta. Vastauksena sain vaan jotain mutinaa... Mikä meni pieleen? - Ausseille ei jouluaatto ei oo The Christmas, vaan mun pitää odottaa vielä yksi päivä! 

Mun ensimmäinen joulu ulkomailla! Oon viettänyt monet joulut poissa kotoa,  milloin Lapissa ja milloin missäkin. Mut tää on vaan niin selkeästi erilaista. Kaikki tavat ja se isoin juttu; Vihreä Joulu! Samanlaila täällä hössötetään Joulusta kun Suomessakin; stressataan ruoista, koristellaan talo ja käytetään ihan liian paljon rahaa joululahjoihin. 


Unohdin, ettei jouluaatto merkitse ausseille mitään vaikka siitä on ollu puhetta miljoona kertaa. Suurin osa porukasta on vielä töissä tänään, kaupat auki iltaan ja meno alkaa hidastua vastaa huomenna. Meinasin jo ihan tuohtua kun kukaan ei tajunnu mun innostusta tätä päivää kohtaan :D laitoin päälle punaisen mekon ja tonttulakin ja pyysin Mikea joulukuvaan niin sain vastaukseksi vaan naurua. Varmaan miettivät että "mitähän tuo hullu suomalaistyttö nyt on keksinyt" ja Chillikin lähti suorastaan karkuun. Sain kuitenkin loppupeleissä haluamani kuvat, nyt täytyy kyllä sanoa, että näiden eteen piti nähdä vaivaa :D

"Ota nyt äkkiä se kuva"

"No ei tää hymyileminen nyt niin vaikeeta ole..."

"...ja hymyä huuleen, vaikka pienellä kutituksella!" 

Mulla on ollu vähän joulumieli kadoksissa, enkä ole ikinä jättänyt lahjojen hankkimista näin viime tinkaan. Vasta eilen sain kaikki lahjat kasaan ja vieläkin on yksi paketoimatta. Onneksi on siis vielä yksi päivä aikaa! ;) Lahjat avataan vasta Joulupäivän aamulla, kun pukki on käynyt savupiipusta ne tipauttamassa kuusen juurelle. 

Mulla on itsetehty glögi porisemassa ja vielä muutamat piparit kun koristelen niin avot ja alkaa joulumieli tulvia ovista ja ikkunoista! Oottakaahan vaan aussit, tän jouluhullun tonttulakki ei lähdekään ihan heti kaappiin!

#Jouluselfie

Ihan superia Joulua kaikille!!! Rentoutukaa, naurakaa, nauttikaa! Ja syökää sitä kinkkua munkin puolesta! :D

Kulkuset Kulkuset

Jouluvalot

Lumettomasta joulusta puuttuu jotain. Se on se maaginen tunnelma, joka tulee lumisista puista, lumilyhdyistä ja kengänjäljistä lumessa. Täällä sen kaiken korvaa lämpö ja pimeät yöt. 

Sydneyn kaupunki on pistänyt parastaan joulutunnelman luomisessa. Monissa kohteissa valoshow oltiin tehty vivid showmaisesti, eli musiikin säestämänä valaistus vaihtuu, esim. valoilla ja väreillä saadaan näyttämään siltä, kuin ovet ja ikkunat aukeaisivat ja sisältä lentäisi parvi lintuja. Vivid showt on täällä ihan erikseen keskellä aussitalvea (kesä-heinäkuussa muistaakseni), jolloin taideteoksien pohjana toimii mm. oopperatalo.  

Nettisivuilta katselin listaa kaikista keskusta-alueen valaistuista kohteista ja päätin, etten yhtenä iltana niitä kaikkia pysty kiertämään. Oon kuitenkin varsin tyytyväinen päätökseen katsastaa St. Mary´sin kirkko, tää valoshow oli aivan uskomaton! 

Mun seuraava missio onkin opetella muokkaamaan videoita niin voisin jotain joskus pistää tännekin! Esimerkiksi tästä valoshowsta olis saanut tosi kivaa pätkää. Se on kuitenkin semmosta hiusten repimistä sitten että otetaan askel kerrallaan, kuvissakin on vielä paljon tekemistä :)

Huomenna olis tarkoitus käydä kiertelemässä lähiöitä, sillä täällä(kin) talojen joulukoristelut on lähtenyt ihan käsistä. En ole nähnyt amerikkalaista joulukoristelua muuta kuin telkkarista mutta luulisin että se on jotain samankaltaista kuin täällä. Mutta siitä kuvia toivottavasti myöhemmin tällä viikolla! :) 


Michael Bublé - It´s beginning to look a lot like christmas

Rin & Dre

Aamulla meillä vallitsee suloinen sekasorto, kun Mr. Minäenvalmistelemitäänetukäteen juoksee pitkin taloa etsimässä mustia sukkia, hiuslakkaa ja juhlakenkiä. Sitten huomataan, että juuri ne kengät on pölyiset, kiillottomat ja kanta puoliksi murentunut irti. No nyt ollaan taas jännän äärellä! Pistetään liimat kantaan ja groomsman matkaan kohti tulevan sulhon kotia. Kun tämä episodi oli ohi, saatoin minäkin valmistautua kahden ihanan ihmisen hääpäivään. 

Vihkiminen tapahtui St. Thomasin anglikaanisessa kirkossa Sydneyn pohjoispuolella, jonne sulhanen ja groomsmanit saapuivat näyttävästi kahdella vanhalla kilpa-autolla. Morsiankin saapui vaikuttavasti alttarille viiden morsiusneidon perässä ja olen varma, että jo tässä vaiheessa alettiin nenäliinoja kaivaa esille.

Kirkonpenkissä istuttiin noin tunti, ihan kuin Suomalaisissa häissäkin, paitsi että aviopari pisti nimet paperiin kaiken kansan edessä, Bridal Party (aviopari, morsiusneidot plus groomsmanit) poseerasi kameroille alttarilla ja aplodeja annettiin roimasti jo kirkossa. Kuvaajia oli kyllä näissä häissä melkein joka sormelle; kirkossa häärivät kolme kuvaajaa plus videokuvaaja pitivät huolen siitä, ettei yksikään hetki jäänyt taltioimatta. Ah, en malta odottaa virallisten hääkuvien näkemistä! Kirkon ulkopuolelle jäätiin hengailemaan, ottamaan kuvia ja jakamaan kuulumisia. Tapasin taas uusia huipputyyppejä ja tutustuin paremmin jo entisiin tuttavuuksiin :)

Täytyy kyllä myöntää, että näihin häihin oli nähty todella paljon vaivaa, sillä jokainen yksityiskohta tuntui olevan mietitty etukäteen. Morsiuspari suunnitteli ja kustansi kaikille bridal partyyn kuuluvalle puvun ja Mike sai groomsman lahjana Chelsea-joukkueen koristamat mansetinnapit, kaasot saivat kauniit clutchit ja vieraat joko oluenkylmettimen tai shottilasin, kaikki päivättyjä tälle spesiaalipäivälle. Kaikki juhlassa oli sävy sävyyn violettia, harmaata ja valkoista. Häävieraissa oli myös neljä skottikiltteihin pukeutunutta vierasta, joista entinen kämppikseni Jimmy ja Hobson toimivat ovimiehinä häissä. Pojat olivat tietysti ottaneet pukeutumisen tosissaan, sillä pukuun kuuluva veitsi löytyi sukasta ja alushousut oli jätetty kaiken kansan riemuksi kotiin. 

Matka jatkui kohti kuvauskohteita bridal partyn mukana. Ison porukan kuskaaminen Sydneyssä hoitui tyylikkäästi jatketulla hummerilla! Tää oli niin luksusta! Shamppanja maistui taivaalliselta ja kaason selfie stick oli kovassa käytössä ;)

Koska vihkimisen ja hääjuhlan välissä oli viisi tuntia aikaa, suurin osa vieraista kävi kotona päiväunilla ja kenties vaihtamassa asun. Minä ja muutama uusi tuttavuus kyllästyttiin katsomaan kuvauksia puistossa, joten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa juhlapaikkan läheltä hyvissä ajoin, sillä se olisi toisella puolen kaupunkia. Ja hyvä niin, sillä navigaattorit sekosi ja menetin jo uskoni että moista hotellia onkaan. Lopulta kun löysimme oikean pubin oltiin jo siinä pisteessä että mikä tahansa kelpaa ruoaksi ja korkkarit voi ihan hyvin kantaa olkapäillä. 

Itse juhlapaikka oli jälleen kerran aivan upea, ruoka hyvää eikä juoma loppunut kesken. Bridal partyn pöydässä oli valtava pullo Chivas-viskiä, jota oli säästetty kymmeniä vuosia sulhasen perheessä juuri tätä iltaa varten. Kakku leikattiin (ainakin minä unohdin kokonaan maistaa sitä), puheet pidettiin ja edustavat pöytäkuvat napsittiin. 

Mulla oli koko illan kameran asetukset ihan päin honkia ja halusin vaan nauttia juhlista, joten kuvamateriaalia ei ihan hirveästi kertynyt. Tajusin kuvia lataillessa, ettei musta ja Mikesta ole yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa :D Syynä oli kyllä sekin, että Mike kuului Bridal Partyyn, eli istui eri pöydässä ja oli morsiusparin mukana koko päivän. Anyway, napsin mitä napsin ja varmasti ne tuhat muuta valokuvaajaa sai mahtavia otoksia, joita pääsee sitten ihailemaan myöhemmin. 

Yksi illan kohokohta oli ehdottomasti napatanssijoiden ja rumpuryhmän oma numero, jossa yleisökin otettiin mukaan tanssilattialle veivaamaan. Loppuillasta lattialla muuveja vertailivat kirjaimellisesti niin vauvat kuin vaaritkin dj:n säestämänä. 

Mike on tuntenut nämä kaksi kyyhkyläistä jo kauan ja minä tutustuin heihin melkein kaksi vuotta sitten reppureissausvuoteni alkupuolella. Rin ja Dre ovat yksi avoimimmista ihmisitä, jotka tiedän ja auttoivat minua sopeutumaan aussielämään. Olen niin onnellinen näiden kahden puolesta ja todella kiitollinen, että sain olla mukana tässä päivässä. 

Rin and Dre, if you´re reading this, I want to say that it was such a privilege to be part of your special day. I wish you many many happy years to come together and I´ll be seeing you guys next year in Finland on your honeymoon! Love you both xxx

Kuva: Foti Macras

INXX - Never tear us apart