Terapiakävely

Melkein kaksi viikkoa on kulunut Martin´s Placen panttivankidraamasta. Kävin jouluvalokierroksellani keskustassa ja uteliaana päädyin kyseiselle paikalle, vaikka tiesin, että se ei tulisi olemaan kovinkaan hilpeää. 

Ihmiset olivat jättäneet satoja ja satoja kukkakimppuja keskelle kävelykatua, koko aukio tuoksui huumaavalta. Ja ne oli niin kauniita! Ihmiset olivat kerääntyneet kukkien ympärille ja uusia kukkia laskettiin maahan jatkuvasti. Maassa oli myös isoja alueita, joihin ihmiset kirjoittivat tai piirsivät liiduilla viimeisiä tervehdyksiään. Musta tuntui kuin olisin tullut massahautajaisiin. Tai niinhän se vähän olikin. Paitsi että tässä oli kyseessä muutakin kuin vaan kolmen ihmisen kuolema. Aussit olivat kansana tosi järkyttyneitä, että heitä vastaan oli tällä lailla hyökätty.  

En ollut aikaisemmin yhtään osannut kiinnittää huomiota siihen, miten keskeinen alue Martin´s Place onkaan. Iso uutistoimisto, tuomioistuin ja kaikki laki-ihmisten pytingit aivan vieri vieressä. Pistetään mukaan vielä isoimpien pankkien pääkonttorit niin johan on ollut huomiohaukan lempimesta. Itse Lindtin kahvila näytti tosi surulliselta teipattuine ikkunoineen. Kymmentä metriä lähemmäksi rakennusta ei päässyt, siitä pitivät huolen järkkärit ja aidat. 

Tunnelma oli kyllä niin apea, etten ole ikinä nähnyt tämän kaupungin ihmisiä niin suupielet alaspäin. Aukiolla oli myös perinteinen massiivinen joulukuusi ja joululaulukuoroja, mutta ihmiset ei juuri jaksaneet antaa niille huomiota. Somessa elämään on jäänyt #illridewithyou" ja "sydneystandsunited" -hastagit. Huomiota on myös saanut video, jossa vasta vihitty muslimipari käy aukiolla ja morsian asettaa oman morsiuskimppunsa kukkien joukkoon. Paljon on puhuttu muslimien asemasta ja muutenkin rasismista, ja jos jotain posiitivista pitää tästä koko jupakasta löytää, niin ainakin tän rasismi-kuohunnan takia suvaitsevaisuus on tapetilla ja toivottavasti estää tämmöiset kriisit jatkossa. 

---