Parit, joilla on eri kansalaisuus ja kenties eri äidinkielet elävät samanlaista arkea kuin muutkin parit, pienillä kommervenkeillä höystettynä. Heillä on omat haasteensa ja omat etunsa. Kirjoitan nyt omasta arjestani, jossa jaan arkeni Australialaisen miehen kanssa.
Moni on varmasti kuullut yleisestä mielikuvasta, että aussit ovat rentoa väkeä ja se pitää täysin paikkansa, ainakin oman yksilöni kohdalla. Tämä on sekä hyvä että rassaava asia varsin kurinalaiselle suomalaistytölle. Suurin osa riidoistamme johtuukin varmaan siitä, että Mike on niin rento :D On niin ärsyttävää huomata, kuinka toinen ottaa lunkisti kun omasta mielestäni juuri sillä hetkellä esim. imuroiminen juuri tänään on kuolemaakin vakavampi asia! Saarivaltion asukki ei lähde mukaan mun huoliin ja stressiin vaan heittää vastoinkäymiset huumoriksi. Joskus onnistun saamaan aussinikin ärtyneeksi, muta se on jo kovan työn takana se. Tämä esimerkkinä joka päivä ilmi tulleesta luonteenpiirteen erosta, joka mun mielestä näiden kahden kansalaisuuden välillä on. Luulen, että en lukeudu ihmisenä muutenkaan jöröihin suomalaisiin mutta tietty suomalainen synkkyys on varmasti sisäänrakennettu piirre meissä kaikissa.
Konkreettisesti katsoen meidän elämään kuuluu samanlaiset hauskuutukset kuin lapsiperheillä uudessa maassa; kun olemme Suomessa, Miken on vaikeaa ennustaa aamulla päivän säätä ja sitä, miten paljon tarvitsee vaatteita pakkaseen, lumipyryyn tai tuuleen. Konsultaatioapua kaipaan minä vuorostani Australian päässä, tosin ongelmana siellä on lähinnä bikinit vaiko hellemekko.
Kielimuuri tuo kuitenkin kaikista isoimmat haasteet Pohjolaan asettumisessa. On suuri helpotus, että moni suomalainen puhuu hyvää englantia, mutta esimerkiksi ruokakaupan maitopurkit eivät juuri puhua pukahda. Onkin ollut monia ylläreitä kauppakassissa kun jogurtin sijasta on jääkaappiin ilmaantunut piimää tai hiuslakan sijasta kylppärissä onkin muotovaahtoa. Samoin itse olen turhaan etsinyt Woolworthsista maitorahkaa tai maustettua ruokakermaa. Niitä ei vain ole ja piste. Asiat ei vaan ole samallalailla, maassa maan tavalla ja sitä rataa. Mutta nämä on niitä harmittomia sattumuksia, joille loppuen lopuksi molemmat vaan nauretaan. Kuitenkin voin samaistua ulkomaalaisten tuskaan suomalaisessa ruokakaupassa. Kyllä siinä tulee revittyä hiuksia kerran jos toisenkin jos yksinkertaisella ja päivittäisellä ruoanhankintareissulla meneekin puolitoista tuntia saadakseen haluamansa. Sitkeästi on oma puolikkaani kuitenkin opetellut ja oppinut sanoja ja olen ihan käsittämättömän ylpeä siitä miten hyvin hän on pärjännyt. Itselläni ei varmaan vastaavanlaista kärsivällisyyttä olisi löytynyt ja ruokakärry olisi jäänyt kauppaan syrjäytettynä Ogalosin ruokien tieltä.
Viikonloppuaamuihin kuuluvat sännöllisesti Skypettelyt. Tukka pystyssä ja aamupalaa nautiskellen annamme itsestämme parhaan kuvan ulkomaille ;) Ainakin Miken perhe ja ystävät saavat kuulumiset aina naturellina. Nuo aamut ovat ainoita aikoja, jolloin työssäkäyviä perheenjäseniä saa kiinni maailman toiselta puolelta molemmille järkeenkäypään aikaan.
Myös kaveripiirimme on hyvin kansainvälinen. Omat suomalaiset kaverini ovat saaneet kielikylvyn kun olemme viettäneet iltaa yhdessä. Suurin osa kavereista onkin ottanut tämän hyvin vastaan jo kielitaidon harjoituksenkin kannalta. Olemme huomanneet, että drinkki kädessä suomalaisten englannin taito paranee hyvästä erinomaiseen tuoppi tuopilta. On tietysti harmi, etteivät kaikki ihmiset ympärillämme halua/uskalla/osaa puhua sujuvasti australiaa ja sen vuoksi ovat jääneet vähemmälle huomiolle. On vaivaannuttavaa, jos kaveriporukassa joku kääntää jatkuvasti keskustelun Suomeksi ja joudun joko ottamaan kääntäjän roolin tai vastaamaan itsepintaisesti Suomen kielisiin kysymyksiin englanniksi. Aina tämäkään ei ole mahdollista, ja Mike jää liian usein ulkopuoliseksi.
Kaikista haastavimpana arjen pyörittämisessä kahden eri kansalaisuuden välillä koen kuitenkin ikävän. Sanotaan, että arki on kaikkialla samanlaista. Osittain pitää paikkansa, mutta meillä aina toisella arki on arkea ilman oman perheen läsnäoloa. Jos et itse ole se, joka ikävöi omaa perhettään, ystäviään tai koiraansa, olet se toinen osapuoli, joka joutuu sitä katsomaan. En tiedä kumpi on pahempi. Varmasti meidätkin haluttaisiin asumaan kummalle puolelle palloa tahansa ja aina toisen on luovuttava jostain.
Summa summarum, vaikka käytännön arjessa on haastavia piirteitä, en silti vaihtaisi tätä mihinkään. Haasteet vahvistavat suhdetta ja eipähän ole ainakaan tylsää! Toisen kulttuurin ja tapojen ymmärtäminen on ehdoton rikkaus, jota moni ei saa koskaan kokea. Meillä on mahdollisuuksia, jotka muille ovat lähes mahdottomuuksia.
Bruno Mars - Long Distance
Kielimuuri tuo kuitenkin kaikista isoimmat haasteet Pohjolaan asettumisessa. On suuri helpotus, että moni suomalainen puhuu hyvää englantia, mutta esimerkiksi ruokakaupan maitopurkit eivät juuri puhua pukahda. Onkin ollut monia ylläreitä kauppakassissa kun jogurtin sijasta on jääkaappiin ilmaantunut piimää tai hiuslakan sijasta kylppärissä onkin muotovaahtoa. Samoin itse olen turhaan etsinyt Woolworthsista maitorahkaa tai maustettua ruokakermaa. Niitä ei vain ole ja piste. Asiat ei vaan ole samallalailla, maassa maan tavalla ja sitä rataa. Mutta nämä on niitä harmittomia sattumuksia, joille loppuen lopuksi molemmat vaan nauretaan. Kuitenkin voin samaistua ulkomaalaisten tuskaan suomalaisessa ruokakaupassa. Kyllä siinä tulee revittyä hiuksia kerran jos toisenkin jos yksinkertaisella ja päivittäisellä ruoanhankintareissulla meneekin puolitoista tuntia saadakseen haluamansa. Sitkeästi on oma puolikkaani kuitenkin opetellut ja oppinut sanoja ja olen ihan käsittämättömän ylpeä siitä miten hyvin hän on pärjännyt. Itselläni ei varmaan vastaavanlaista kärsivällisyyttä olisi löytynyt ja ruokakärry olisi jäänyt kauppaan syrjäytettynä Ogalosin ruokien tieltä.
Kaikista haastavimpana arjen pyörittämisessä kahden eri kansalaisuuden välillä koen kuitenkin ikävän. Sanotaan, että arki on kaikkialla samanlaista. Osittain pitää paikkansa, mutta meillä aina toisella arki on arkea ilman oman perheen läsnäoloa. Jos et itse ole se, joka ikävöi omaa perhettään, ystäviään tai koiraansa, olet se toinen osapuoli, joka joutuu sitä katsomaan. En tiedä kumpi on pahempi. Varmasti meidätkin haluttaisiin asumaan kummalle puolelle palloa tahansa ja aina toisen on luovuttava jostain.
Summa summarum, vaikka käytännön arjessa on haastavia piirteitä, en silti vaihtaisi tätä mihinkään. Haasteet vahvistavat suhdetta ja eipähän ole ainakaan tylsää! Toisen kulttuurin ja tapojen ymmärtäminen on ehdoton rikkaus, jota moni ei saa koskaan kokea. Meillä on mahdollisuuksia, jotka muille ovat lähes mahdottomuuksia.
Bruno Mars - Long Distance
