Kaksi yötä ja olen jo matkalla koti-Suomeen! Kymmenen kuukautta Australiassa tuntuu ainakin kolmelta vuodelta, niin paljon on kerennyt kokea. Mutta kuinka I H A N A A!
Kotiin lomalle on hassu käsite mun mielestä. On jotenkin hassua lähteä Suomeen "vierailulle", sillä aina ennen lento on ollut kotiinpaluulento sinivalkoisin siivin. Ristiriitaisia fiiliksiä tuo ei niinkään kotiinpaluu vaan paluulento, joka minulla koittaa reilu kahden viikon päästä maahan saapumisesta.
Usein ulkomailla asuessa tulee koettua FOMOa (Fear Of Missing Out) ja sitä kuvittelee palaavansa siihen samaan tuttuun paikkaan ja samaan aikaan kuin mistä itse on lähtenyt. Varsinkin kesäisin, Jouluna ja juhlapäivinä sitä katselee Instastoryja kateudesta vihreänä eikä auringonpaiste +15 asteessa paljon mieltä lämmitä. Perspektiivi asioihin hämärtyy, eikä näe enää Australian hyviä puolia vaan mielen täyttää vain kaipaus mukaan hytisemään Vappupiknikille tai lumitöihin. Kuitenkin aina kun jalkautuu Tikkakosken lentokentälle tai Jyväskylän kanteleen muotoiselle juna-asemalle, tulee fiilis, ettei mikään ole muuttunut. Ei kotikaupungin fiilis tai metsän tuoksu olekaan mihinkään muuttunut, mutta sinä olet. Myös muut ihmiset ovat menneet eteenpäin.
Mulla on ollut viimeisen vuoden aikaan enemmän koti-ikävä kun koskaan aiemmin. Toki asetelmat on aika erilaiset nyt kun aiemmilla Australian vierailuilla; kuukausi Cairnsissa EF kielikurssilla, vauhdikas reppureissausvuosi ja kahden kuukauden työharjoittelu + loma on kaikki väliaikaisia seikkailuja, joihin on aina kuulunut paluulippu Suomeen. Tällä kertaa kun kaikki on käännetty päälaelleen, onkin Suomi-aika vieläkin kallisarvoisempaa. Tietyllä tavalla sitä kokee kuulumattomattomuutta. Olen lukenut useamman hyvän blogitekstin "ulkosuomalaisen ulinasta" ja nyt saan sitten todella kokeilla, onko tapa ajatella ja tehdä asioita muuttunut toisen kulttuurin vaikutuksesta. Minkälaisten lasien läpi Suomea katson tällä kertaa? Vierastanko joitain suomalaisia ajatusmalleja? Löydänkö lisää upeita ja toimivia juttuja, joita ei Ausseissa ole? "Mä en kuulu mihinkään"-fiilis kulminoitui kun hankin itselleni matkavakuutusta; en saa Suomesta vakuutusta kun en asu maassa mutta en myöskään Ausseista, kun ei ole pysyvää oleskelulupaa vielä. Onneksi tällaisille väliinputoajille on omia reissari-vakuutuksia olemassa :)
Perheen ja ystävien näkeminen on sitä parasta antia mutta täytyy sanoa, että odotan sauna-iltoja, metsälenkkejä koiran kanssa, karjalanpiirakoita ja salmiakkia, pitkäksi venähtäneitä terassi-iltoja, lettuja, mansikoita, Suomipop-festareita, Helsinki-catch uppia... hahah keksisin vaikka kuinka monta ruokaa, joita on ikävä! :D
Suunnitelmat on toistaiseksi väljät, niinkuin lomalla pitää ollakin. Vaikka en ole koko vuotta tehnytkään putkeen töitä, alkaa tämä 6 pv/viikko duunia + jakuvat testit fyssari rekirteröintiä varten + viisumiprosessit + Fitness-opinnot tuntumaan raskailta. Paineensietokyky on ollut koetuksella pitkään mutta palkintona tälle reissulle sain viimein Fitness ohjaajan sertifikaatin sähköpostiin, 7kk tappelun jälkeen wohoo!
Viimeiset päivät menee matelemalla, varsinkin kun Mike on jo lentänyt edeltä Helsingin kautta jalkapallon MM-kisoihin Venäjälle. Totta puhuen sää ei näytä paljon muuttuvan olin sitten Sydneyssä tai Suomessa, mutta onneksi pohjolassa autoissa voi laittaa pyllynlämmittimen päälle kesälläkin eikä sisätiloissa tarvitse palella! Yritän tuoda auringon mukanani :)
Pian siellä jee!
Kotiin lomalle on hassu käsite mun mielestä. On jotenkin hassua lähteä Suomeen "vierailulle", sillä aina ennen lento on ollut kotiinpaluulento sinivalkoisin siivin. Ristiriitaisia fiiliksiä tuo ei niinkään kotiinpaluu vaan paluulento, joka minulla koittaa reilu kahden viikon päästä maahan saapumisesta.
Usein ulkomailla asuessa tulee koettua FOMOa (Fear Of Missing Out) ja sitä kuvittelee palaavansa siihen samaan tuttuun paikkaan ja samaan aikaan kuin mistä itse on lähtenyt. Varsinkin kesäisin, Jouluna ja juhlapäivinä sitä katselee Instastoryja kateudesta vihreänä eikä auringonpaiste +15 asteessa paljon mieltä lämmitä. Perspektiivi asioihin hämärtyy, eikä näe enää Australian hyviä puolia vaan mielen täyttää vain kaipaus mukaan hytisemään Vappupiknikille tai lumitöihin. Kuitenkin aina kun jalkautuu Tikkakosken lentokentälle tai Jyväskylän kanteleen muotoiselle juna-asemalle, tulee fiilis, ettei mikään ole muuttunut. Ei kotikaupungin fiilis tai metsän tuoksu olekaan mihinkään muuttunut, mutta sinä olet. Myös muut ihmiset ovat menneet eteenpäin.
Mulla on ollut viimeisen vuoden aikaan enemmän koti-ikävä kun koskaan aiemmin. Toki asetelmat on aika erilaiset nyt kun aiemmilla Australian vierailuilla; kuukausi Cairnsissa EF kielikurssilla, vauhdikas reppureissausvuosi ja kahden kuukauden työharjoittelu + loma on kaikki väliaikaisia seikkailuja, joihin on aina kuulunut paluulippu Suomeen. Tällä kertaa kun kaikki on käännetty päälaelleen, onkin Suomi-aika vieläkin kallisarvoisempaa. Tietyllä tavalla sitä kokee kuulumattomattomuutta. Olen lukenut useamman hyvän blogitekstin "ulkosuomalaisen ulinasta" ja nyt saan sitten todella kokeilla, onko tapa ajatella ja tehdä asioita muuttunut toisen kulttuurin vaikutuksesta. Minkälaisten lasien läpi Suomea katson tällä kertaa? Vierastanko joitain suomalaisia ajatusmalleja? Löydänkö lisää upeita ja toimivia juttuja, joita ei Ausseissa ole? "Mä en kuulu mihinkään"-fiilis kulminoitui kun hankin itselleni matkavakuutusta; en saa Suomesta vakuutusta kun en asu maassa mutta en myöskään Ausseista, kun ei ole pysyvää oleskelulupaa vielä. Onneksi tällaisille väliinputoajille on omia reissari-vakuutuksia olemassa :)
Perheen ja ystävien näkeminen on sitä parasta antia mutta täytyy sanoa, että odotan sauna-iltoja, metsälenkkejä koiran kanssa, karjalanpiirakoita ja salmiakkia, pitkäksi venähtäneitä terassi-iltoja, lettuja, mansikoita, Suomipop-festareita, Helsinki-catch uppia... hahah keksisin vaikka kuinka monta ruokaa, joita on ikävä! :D
Suunnitelmat on toistaiseksi väljät, niinkuin lomalla pitää ollakin. Vaikka en ole koko vuotta tehnytkään putkeen töitä, alkaa tämä 6 pv/viikko duunia + jakuvat testit fyssari rekirteröintiä varten + viisumiprosessit + Fitness-opinnot tuntumaan raskailta. Paineensietokyky on ollut koetuksella pitkään mutta palkintona tälle reissulle sain viimein Fitness ohjaajan sertifikaatin sähköpostiin, 7kk tappelun jälkeen wohoo!
Viimeiset päivät menee matelemalla, varsinkin kun Mike on jo lentänyt edeltä Helsingin kautta jalkapallon MM-kisoihin Venäjälle. Totta puhuen sää ei näytä paljon muuttuvan olin sitten Sydneyssä tai Suomessa, mutta onneksi pohjolassa autoissa voi laittaa pyllynlämmittimen päälle kesälläkin eikä sisätiloissa tarvitse palella! Yritän tuoda auringon mukanani :)
Pian siellä jee!
