Blogikuulumisia taas pitkästä aikaa! Talvi alkaa kääntyä kesäksi Sydneyssä ja 'lokakuu' alkaa menettää mielikuvaansa ruskaisena ja viileänä, jopa ensilumen kuuna.
Heinäkuisen Suomen reissun jälkeen en ole ottanut yhtäkään kuvaa kameralla ja hädin tuskin puhelimellakaan, joten visuaalista dokumenttia tältä ajanjaksolta minulla ei ole. Ehkä sekin jo kertoo jotain elämän arkisuudesta täällä, kun jokaista palmua ei enää tarvitse kuvata.
Tällä hetkellä ollaan siis molemmat Miken kanssa töissä täysipäiväisesti ja mä teen myös Goodlife-kuntosalilla fitness-ohjauksia 2-3 päivänä viikossa. Normisti pyöräilen töihin, tosin sydämentykytyksiä aiheuttaa Magpie-lintujen pesimäaika, jolloin kyseiset linnut hyökkivät etenkin pyöräilijöiden kimppuun. Oman työmatkani varrella tietenkin asustaa tällainen yksilö, joten otan turvakseni joko sateenvarjon tai vähintään lenkkarit lassona. Toistaiseksi se ei ole haukannut minusta palasta, uhkaillut vaan.
Isoja pyöriä on myös laitettu pyörimään, sillä olemme aloittaneet oman kodin etsimisen! Jo lämmittelykierroksella löysimme aivan mielettömän rivitalon ja saatiin siitä pontta pistää talousasiat kuntoon. Saatiinkin kaikki valmiiksi ajoissa ja osallistuimme talon huutokauppaan. Aika kuumottava paikka olla siinä huutamassa ja pitää järki päässä, monet ostajat täällä pyytävät/palkkaavat jonkun ulkopuolisen ihmisen huutamaan heidän puolestaan, jotteivät ostaisi tunteella vaan järjellä. Mike suoriutui piinapenkistä todella hyvin mutta loppuviimein toisella ostajalla oli enemmän massia ja talo myytiin 1000 dollaria kalliimmalla kuin mihin me olimme laittaneet rajan. Minä märsäsin viikonlopun verran menetettyä mahdollisuutta (olihan mulla jo valmis sisustus suunnitelma mielessäni tehtynä siihen taloon), Mike puolestaan sitä mieltä, että meille on luvassa vielä sopivampi talo jossain muualla.
Meidän asuntohaaveet on lähteneet keulimaan, sillä ensin mietittiin kerrostalokolmioita, sitten rivitaloja ja nyt jo silmäillään taloja :D Australiassa on talojen hinnat olleet nousussa vuosikymmeniä ja 10v. sitten ostetut talon tuplanneet hintansa. Viimeinen vuosi on onneksi tuonut hinnat kuitenkin laskuun ja tällä hetkellä on hyvä hetki ostaa, huono myydä. Yhtä jos toistakin lakikiemuraa on tullut selviteltyä talon oston suhteen. Kodin metsästys pidemmän päälle voi tulla kalliiksi; ennen huutokauppaan menoa tulee olla kunto- ja termiittitarkastukset tehtynä (yleensä kaikki tekee omansa) ja shekit haettuna pankista, sen lisäksi joudun ottamaan lauantai-vuorosta palkatonta vapaata, mikäli haluan olla paikalla huutokaupoissa. Esimerkiksi tuon unelmarivarin huutokauppaan osallistuminen maksoi meille 600 dollaria (370€) + 3 tarkastusreissua. Toki voi ostaa myös hinnasta neuvottelemalla ja tarjoamalla, mutta monesti myyjä haluaa ainakin kokeilla huutokauppaa paremman hinnan toivossa.
Kaiken tämän asuntojännityksen keskellä minulle ilmoitettiin fysioterapeuttirekisteröinnin klinikkakokeiden tenttipäivät! Jonoja purkaakseen viranomaiset ovat aloittaneet simulaatiotestit, jossa siis meitä testataan potilailla, jotka ovat palkattuja näyttelijöitä. Pilottihankkeeseen lähteminen on vapaaehtoista ja porkkanana tässä se, että kaikki kokeet tehdään vielä tämän vuoden puolella. Normaalisti kandidaatti handlaa yhden osa-alueen kerrallaan parin kuukauden välein; tuki- ja liikuntaelimistön case, neurologinen case, sydän- ja verenkiertoelimistön case. Mun tapauksessa kaikki tehdään samana iltapäivänä + 1 oikea tules-potilas sairaalassa eri päivänä. Tästä lähti kyllä huikea stressikäyrien nousu, mulla on siis alle 2 kk aikaa kerrata koko fysioterapian laaja skaala, englanniksi, ja Australialaisten raamien mukaan! Yritän parhaani mukaan opiskella työn ohella ja käyn yhden viikonlopun kurssin Melbournessa teho-osastolla preppaamassa cardio kokeeseen. Huh.
Iloisena uutisena sain PR:n eli pysyvän oleskeluluvan viikko sitten JEEE!!! Tämä siis tarkoittaa, ettei minua voi heittää ulos maasta enkä ole enää sidonnainen Miken kansalaisuuteen. Australian kansalaisuutta voin hakea kun 4 vuotta asumista täällä tulee täyteen, minulla siis 2021.
Hääsuunnitelmat etenee pikku yksityiskohtien viilaamisella ja hankinnoilla. Teen tästä oman postauksen vähän myöhemmin :) Kovasti siis asiaa, tässä nyt kuulumisoksennus, toivottavasti jaksoit lukea loppuun saakka!
Kivaa viikonloppua! x
-S
Heinäkuisen Suomen reissun jälkeen en ole ottanut yhtäkään kuvaa kameralla ja hädin tuskin puhelimellakaan, joten visuaalista dokumenttia tältä ajanjaksolta minulla ei ole. Ehkä sekin jo kertoo jotain elämän arkisuudesta täällä, kun jokaista palmua ei enää tarvitse kuvata.
Tällä hetkellä ollaan siis molemmat Miken kanssa töissä täysipäiväisesti ja mä teen myös Goodlife-kuntosalilla fitness-ohjauksia 2-3 päivänä viikossa. Normisti pyöräilen töihin, tosin sydämentykytyksiä aiheuttaa Magpie-lintujen pesimäaika, jolloin kyseiset linnut hyökkivät etenkin pyöräilijöiden kimppuun. Oman työmatkani varrella tietenkin asustaa tällainen yksilö, joten otan turvakseni joko sateenvarjon tai vähintään lenkkarit lassona. Toistaiseksi se ei ole haukannut minusta palasta, uhkaillut vaan.
Isoja pyöriä on myös laitettu pyörimään, sillä olemme aloittaneet oman kodin etsimisen! Jo lämmittelykierroksella löysimme aivan mielettömän rivitalon ja saatiin siitä pontta pistää talousasiat kuntoon. Saatiinkin kaikki valmiiksi ajoissa ja osallistuimme talon huutokauppaan. Aika kuumottava paikka olla siinä huutamassa ja pitää järki päässä, monet ostajat täällä pyytävät/palkkaavat jonkun ulkopuolisen ihmisen huutamaan heidän puolestaan, jotteivät ostaisi tunteella vaan järjellä. Mike suoriutui piinapenkistä todella hyvin mutta loppuviimein toisella ostajalla oli enemmän massia ja talo myytiin 1000 dollaria kalliimmalla kuin mihin me olimme laittaneet rajan. Minä märsäsin viikonlopun verran menetettyä mahdollisuutta (olihan mulla jo valmis sisustus suunnitelma mielessäni tehtynä siihen taloon), Mike puolestaan sitä mieltä, että meille on luvassa vielä sopivampi talo jossain muualla.
Meidän asuntohaaveet on lähteneet keulimaan, sillä ensin mietittiin kerrostalokolmioita, sitten rivitaloja ja nyt jo silmäillään taloja :D Australiassa on talojen hinnat olleet nousussa vuosikymmeniä ja 10v. sitten ostetut talon tuplanneet hintansa. Viimeinen vuosi on onneksi tuonut hinnat kuitenkin laskuun ja tällä hetkellä on hyvä hetki ostaa, huono myydä. Yhtä jos toistakin lakikiemuraa on tullut selviteltyä talon oston suhteen. Kodin metsästys pidemmän päälle voi tulla kalliiksi; ennen huutokauppaan menoa tulee olla kunto- ja termiittitarkastukset tehtynä (yleensä kaikki tekee omansa) ja shekit haettuna pankista, sen lisäksi joudun ottamaan lauantai-vuorosta palkatonta vapaata, mikäli haluan olla paikalla huutokaupoissa. Esimerkiksi tuon unelmarivarin huutokauppaan osallistuminen maksoi meille 600 dollaria (370€) + 3 tarkastusreissua. Toki voi ostaa myös hinnasta neuvottelemalla ja tarjoamalla, mutta monesti myyjä haluaa ainakin kokeilla huutokauppaa paremman hinnan toivossa.
Kaiken tämän asuntojännityksen keskellä minulle ilmoitettiin fysioterapeuttirekisteröinnin klinikkakokeiden tenttipäivät! Jonoja purkaakseen viranomaiset ovat aloittaneet simulaatiotestit, jossa siis meitä testataan potilailla, jotka ovat palkattuja näyttelijöitä. Pilottihankkeeseen lähteminen on vapaaehtoista ja porkkanana tässä se, että kaikki kokeet tehdään vielä tämän vuoden puolella. Normaalisti kandidaatti handlaa yhden osa-alueen kerrallaan parin kuukauden välein; tuki- ja liikuntaelimistön case, neurologinen case, sydän- ja verenkiertoelimistön case. Mun tapauksessa kaikki tehdään samana iltapäivänä + 1 oikea tules-potilas sairaalassa eri päivänä. Tästä lähti kyllä huikea stressikäyrien nousu, mulla on siis alle 2 kk aikaa kerrata koko fysioterapian laaja skaala, englanniksi, ja Australialaisten raamien mukaan! Yritän parhaani mukaan opiskella työn ohella ja käyn yhden viikonlopun kurssin Melbournessa teho-osastolla preppaamassa cardio kokeeseen. Huh.
Iloisena uutisena sain PR:n eli pysyvän oleskeluluvan viikko sitten JEEE!!! Tämä siis tarkoittaa, ettei minua voi heittää ulos maasta enkä ole enää sidonnainen Miken kansalaisuuteen. Australian kansalaisuutta voin hakea kun 4 vuotta asumista täällä tulee täyteen, minulla siis 2021.
Hääsuunnitelmat etenee pikku yksityiskohtien viilaamisella ja hankinnoilla. Teen tästä oman postauksen vähän myöhemmin :) Kovasti siis asiaa, tässä nyt kuulumisoksennus, toivottavasti jaksoit lukea loppuun saakka!
Kivaa viikonloppua! x
-S
