Karvakamun synttärit

Me rakastetaan juhlia. Ja pieniäkin asioita voi juhlistaa. Tällä karvaisella pikkuisella oli nimittäin sunnuntaina 5v. synttärit ja sen kunniaksi laitettiinkin barbeque tulille! Saattoihan syynä olla muutakin, kuten perheen nuorimman lähtö reppureissaamaan, after-wedding bbq, tai pikkujoulut. 

Tällainen söpö synttärityttö meillä oli :) Huomiota ja herkkuja vastaan piti kuitenkin käydä kylvyssä vesiletkun alla ja siitähän show syntyi. Muutaman kerran pääsi pujottautumaan pannastaankin ulos ja juoksi märkänä samoin tein takapihan kuraisimpaan nurkkaan piehtaroimaan... ja eikun koko homma alusta.

Koska kyseessä olivat synttärit, meillä oli tietysti myös synttärikakku. Tosin vaan kaksijalkaisille, Chilli on nääs vegetaristi. Se päivän herkut oli kaksi kokonaista kurkkua ja porkkana ja toinen oli niin tyytyväinen. :D 

"ei mua eikä mun lelua tarvitse pestä...."

"...mutta onhan tää mukavaa olla hienona" ;)

Vielä vähän...

ei kekkereitä ilman keikkiä!

Tälle juhlaillalle oli varattuna kuumaa keliä ja odotimme +42 astetta mutta loppuen lopuksi ihan sinne asti ei elohopea kohonnut ja illalla mua tuttuun tapaan taas paleli. Siitähän keskustelut saikin hyvän alun kun pohjoismaalainen vetää neuletta kananlihan päälle muiden hikoillessa. "Eikö sun jos jonkun pitäis olla tottunut kylmään?" Mun toleranssi Suomi-keskusteluille on madaltunut huomattavasti sitten viime vuoden. Uudestaan ja uudestaan saan vastailla kysymyksiin "oh! Finland! ...or England..?" ja "isn´t it cold there?!". Toinen vaihtoehto on hämmentynyt hiljaisuus, jota seuraa iPhone kartan kanssa ja kysymys "where is Finland on the map again? Ero tänä vuonna on siinä, ettei mun tarvitse yksin vastailla näihin kysymyksiin. Mike saa vastailla Suomessa jatkuvasti kysymyksiin kenguruista ja Australiassa sitten puolestaan on aheena jääkarhut. Nää on näitä meidän elämän suuria ongelmia ja valituksen kohteita :D 

hellepäivän maximekko

Peanut butter kanaa tulilla

peruna- ja punajuurisalaattia, katkarapuja, patonkia, avokado-päärynä-rucolasalaattia ja mitä vielä

Carly viimeistä viikonloppua kotona!

 

Toisena ja tärkeämpänä näkökulmana on kuitenkin ihanaa, miten ihmiset on niin kovin kiinnostuneita kaukaisesta pohjolasta. Vaikka täällä on ihmisiä vähän joka kolkasta maailmaa, he pitää kuitenkin Suomea eksoottisena. Tiedän kourallisen suomalaisia, jotka asuvat Ausseissa, mikä on olematon määrä vähän reilu 22 miljoonan asukkaan maassa. 

Saatoin vähän eksyä aiheesta mutta pointtina se mieletön sosiaalinen elämä täällä, josta haluan ottaa aineksia omaan elämääni ja tuoda palasia mukanani minne ikinä elämässä kuljenkin. 

Savage Garden - So Beautiful

Rantaelämää

Rantakausi on nyt virallisesti startattu ja takareidet loistaa palaneen punaisena. Ehkä kuusi tuntia rannalla oli vähän liikaa kerralla... Eikä ollut, rantakunto vaan vaatii harjoittelua! Amatöörimäisiin biitsivirheisiin lukeutui jälleen kerran huolettomasti levitetty aurinkorasva ja liian vähäinen veden juonti. Tsekattu ja hyväksi todettu on jo North Cronulla, Darook Park, Manly main beach ja Shelly Beach. Hitsit, vieläkin on Coogee listalla! Vanha kotiranta on vaan nyt niin kaukana, että sen korkkaaminen jää varmaankin ensi viikkoon. 

Mutta on se meri vaan niin kaunis. Nuorempana pidin merta mukavana leikkipaikkana mutta kasvaessa mulle on kasvanut melkoisen kunnioittava suhde valtamereen. Kummasti mieli muuttuu, kun muutaman kerran jää virran vietäväksi, aallon alle tai muuten vaan panikoi vedessä ja tulee muiden pelastettavaksi. Saattaahan asiaan vaikuttaa myös ne lukemattomat artikkelit tyynen meren vaaroista, Titanic-tyyppiset elokuvat sekä Bondi Rescue- sarja ;) Australiassa 85% asukkaista asuu meren äärellä ja se kuuluu arkeen, oli meri sitten osallisena harrastusta, kavereiden moikkaamisessa rannalla tai vesiurheilun seuraamista. Koulujen kesälomen alkaessa pian rannat täyttyvätkin paikallisista auringonpalvojista ja uimareista.

Mites sitten ne vaarat ja huonot puolet? Juuri sain lukea lehdestä, kuinka Bondi biitsiltä oli napattu 2,5 metrinen valkohai verkoista. Tästä yllättyneenä otinkin googlen aktiivikäyttöön hakusanana shark attact in Australia ja tässä tulokset:
Noin neljäsosa Australiassa tapahtuvista haitten hyökkäyksistä on tappavia. Aikajanasta nopeasti vilaisten vuonna 2014 on kuollut jo kaksi ihmistä, edellisinä vuosina noin kaksi per vuosi. Sydneyn alueella 47 tappavaa hyökkäystä sitten vuoden 1977. Ei siis ole millään lailla todennäköistä, että hai osuu omalle kohdalle, varsinkaan jos ei ui tai surffaa päivittäin. 

Tässäpä muutama yksinkertainen vinkki, miten välttää treffit hain kanssa.
1. Ui lippujen välissä. Rantavahdit laittavat punakeltaiset liput ihan tarkoituksella.
2. Sano no no kiiltäville uima-asuille, kimaltaville yksityiskohdille ja korukoristeille bikineissä. Nämä kiinnittävät hain huomion ja vaikka valkohai onkin tutkimusten mukaan värisokea, muistutat printtibikineissäsi silti sen silmissä muikkua.
3. Älä surffaa yksin, olet silloin helppo saalis. Hait saattavat luulla surffilaudan päällä padlaavaa ihmistä hylkeeksi ja saattavat jättää aterian välistä jos "hylkeitä" on isompi lauma koolla. 
(faktat täältä: http://www.australiangeographic.com.au)

Oli haita tai ei, joku sinne rannalle vaan vetää. Oon aina ollut rantaihminen ja auringonpalvoja ja mennyt biitsille nollaamaan. Jo pelkästään meren ääni ja suolan tuoksu rauhoittaa. Suomessa mua vaivaa jatkuvasti nuha ja poskiontelotulehdukset, rantakaudella meren äärellä niitä ongelmia ei ole. On mun oma olettamus, että suolavedessä läträäminen tekee hyvää siis hyvää paitsi mielelle, myös terveydelle :)


The Drums - Let´s go surfing

Everyday life in Sydney

Jokapäiväiseen elämään täällä kuuluu tiettyjä mukavuuksia ja inhotuksia.

Ötökät ovat tehneet paluun elämääni. Vauvalisko oli kaverina suihkussa, sen isoveli mulkoili mua epäluuloisesti rannalla ja redback hämiksillä oli sukukokous aurinkotuolin alla, jossa tyytyväisenä löhöilin muutaman tunnin ajan. Luulisi, että olisin jo tottunut näihin inhotuksiin viime vuonna mutta kyllä vieläkin puheet whitetail-hämähäkeistä lakanoissa saa aikaan puistatuksia.

Water dragon valvoo

Inhotuksista suurin tapahtui kuitenkin tietämättäni. Olin viettämässä iltaa Aussiperheeni kanssa Miken ollessa ulkona (voitteko kuvitella et en ollut mukana?!) ja tyylikkäästi autuaan tietämättömänä nukahdin sänkyyn pää läppärin kansien väliin valot päällä. Kun Mike tulee huoneeseen, näppäimistölle kuolaavan tyttöystävän päällä seinällä on tällainen kaveri...

Mike pelaa kortit oikein eikä sano sanaakaan, herättää mut ja siirtää sänkyä jollain aivan idioottimaisella tekosyyllä kauemmas seinästä, jonka nielen saman tein unihöperöissäni. Lähden käymään kylppärissä ja kun palaan takaisin huoneeseen siellä on täysi rähinä päällä. Tässä vaiheessa olen jo täysin hereillä ja pitelen Chilliä, joka yrittää rynniä huoneeseen sanomaan hei. Mut käsketään pysymään huoneen ulkopuolella koiran kanssa ja siinä vaiheessa kuvittelen, että huoneessa on vähintään anakonda. Mike yrittää myrkyttää hämistä suihkeella ja saakin sen lopulta hengiltä kengällä (me yritettiin tätä Millan kanssa melkein kaksi vuotta sitten tuloksetta). Yöunethan siinä meni vaikka sain nähdä kuvan vasta aamulla. 

Ihanampia otuksia sen sijaan ovat hurmaavat nelijalkaiset, joita on naapurusto pullollaan. Suloisin tietysti meidän Chilli, toiseksi tulee naapurustossa asuva bordercollien pentu, jota en ole vielä jäljittänyt kuvattavaksi. 

Asuinalue muistuttaa melkolailla Täydellisten Naisten Wisteria Lanea. Täydellisiä puutaroja, valtavia taloja, koiria ja lapsia. Ja kaiken lisäksi ihmiset on vaan niin mukavia täällä! Onhan se nyt kauhea asia valittaa mutta ylellinen aito kiinnostuneisuus ja ystävällisyys ympärillä saa itsensä tuntemaan niin törpöksi välillä. Suomessa töytäiset melkein mummon kumoon kaupassa ja huudat perään vaan "sori", jos sitäkään. Täällä hipaisetkin niin jo pyydellään anteeksi. Kohteliaisuus ja hyvät tavat kunniaan Suomessakin! ;)

En oo kehdannut kuvata ihmisten koteja, muutenkin näytän tourilta karanneelta turistilta kun käytän koiraa lenkillä kamera kaulalla heiluen. Mutta nämä ihanat siniset puut piti silti ikuistaa. Jacarandat kukkivat vain marraskuussa Sydneyssä kauniin sinisenä. Enemmän siis kuitenkin niitä kauniita ja mukavia asioita ympärillä täällä. Tietyt epämukavuudet pitää vain kestää ja tottua. Kahdeksanjalkaisiin en kyllä lupaa koskaan tottua. 


Hämä-hämä-häkki

Polttaa polttaa!

Vihdoin se tuli! Nimittäin HELLLE! Täällä sitä on oltu reilu viikko Sydneyssä ja tottahan lämpöä on riittänyt, ei siitä pitäisi valittaa, mutta tänään oli eka päivä et oikeesti tunsi kunnolla lämpöiset säteet ja tuulen. Enhän mä paljon vaadi, vaan +37 astetta :D Paahtavan kuumat sisämaan tuulet hönkii nyt ja hellii tätä ikiroutaista kroppaa. 

Viime vuodelta kesästä on lähinnä tukalia muistoja, jolloin ilmastoidusta hostellista ei ollut tietoakaan, nestehukka yllätti useasti päivässä,  iholla näkyi punaisena shortsien rajat ja rannalla grillauduit omassa aurinkoöljyssäsi. Tällä kerralla oon toivottavasti jo viisastunut. Vaikka ihoni on tottunut aurinkoon reippaan matkustelun ansiosta, läiskäytin iholle 50 suojakertoimen rannalle mennessä PUOLIPILVISELLÄ säällä. Hyvä minä! Katsotaan, onko tällä mitään vaikutusta rusketuksen pysymisen tai tasaisuuden kanssa. 

Jos tällä kertaa ei kirjoittaja pala auringossa niin samaa ei voi sanoa ympäröivästä luonnosta. Puskapalot on taas alkaneet Sydneynkin alueella. Varsinkin eukalyptuspuun lehdet ovat erittäin syttymisherkkiä niiden erittämien öljyjen vuoksi, joten pienikin kipinä maastossa voi olla massiivisen palon alku. Varotoimenpiteinä tämänkin talon ympärillä kulkeva palotie siivottiin ylimääräisistä oksista, jotka voisivat palon tullessa lähelle tuoda liekit takapihalle. Viime vuosikymmenellä Illawongissa palot tulivat niin lähelle, että alue evakuoitiin. Viikon kuluttua palot saatiin kuitenkin aisoihin ja minunkin aussiperhe pystyi muuttamaan takaisin kotiinsa.  

Anyway, takapihan uima-altaalla on aika mukavat oltavat tällaisena päivänä. Itseämme viilennettiin kylmällä juomalla, viileällä vedellä ja ylipäätään pistäytymällä sisällä talossa. Chilliä oli hankalampi viilentää, hän kun ei suostunut pistämään tassuaankaan veteen saatika uimaan. Mielellään nuoli kuitenkin jääkuutioita. Luulenpa, että tämä päivä oli tällä kertaa vain yksittäinen hellepäivä mutta lisää on tulossa! 

Kivaa perjantaita! :)

JVG - Kran turismo

Häähumua Ausseissa

Häät aussityyliin, oh boy. Aussiperheeni vanhempi tytär astui avioon 8.11.2014.  Sain kunnian olla mukana tässä ihanassa päivässä ja seurata tapahtumia vieläpä aitiopaikalta, ylpeänä osana morsiamen perhettä. En edes tiedä mistä aloittaa, päivä oli niin täynnä upeita ihmisiä, välitöntä tunnelmaa ja naurua. Olen ihan myyty.

Päivä käynnistyi jo aamusta, kun morsian morsiusneitoineen alkoivat valmistella itseään ja toisiaan suurta päivää varten. Morsiuspari halusi juhlista mahdollisimman rennot ja stressittömät ja olivat organisoineet lähestulkoon koko hääjuhlan itse ja valmistelleet sen huolellisesti etukäteen. Kampaaja, meikkaaja ja valokuvaaja saapuivat kotiin taikomaan näistä neidoista totaallisia kaunottaria ja ikuistamaan kaiken filmille. Jokainen yksityiskohta tuntui olevan harkittu; kaasoilla ja morsiammella oli päällään nimikkokylpytakit ja morsiuspari pidettiin tiukasti toisiltaan näkymättömissä. Bruno Marsin Marry you-biisin tahdissa shamppanjan siivittämänä sulhasen perheen kotia laitettiiin valmiiksi päivää varten. Voitte kuvitella sen odottavan tunnelman; morsiamen kikatuksen ja vanhempien hermoilun. 

Päivä kulkisi seuraavasti: Vihkiminen tapahtuu meren rannalla Darook Parkissa, Cronullan kaupunginosassa, josta juhlien sisäpiiri siirtyy Bridal Partyihin sulhon perheen kotiin. Tuore aviopari käy tässä välissä näpsäsemässä valokuvat ja lopulta kaikki kokoontuvat hääjuhlaan Golf Clubille loppuillaksi. 

Kaaso ja morsian valmistautumassa suureen päivään

"Ei mua jännitä yhtään!" - Maid of Honor 

Morsiamen vanhemmat jännän äärellä

Kohta mennään!

Vihkimisseremonia pidettiin merellisissä maisemissa Darook Parkissa. Sään jumalat oli meidän puolella, nimittäin päivä oli kaunis kuin morsian, 26 astetta lämmintä eikä pilveäkään taivaalla. Juhlaan oli kutsuttu 135 ihmistä ja suurin osa tulikin paikalle jo seremoniaan. Vihkiminen on Australiassa julkinen tapahtuma, jota kuka tahansa voi tulla seuraamaan, oli se sitten ulkona tai sisällä kirkossa. 

Pieniä haasteita kohdattiin puistoon saapuessa, sillä mäki alas rantaan oli jyrkkä kuin mäkihyppyramppi. Stiletto-malliset korkkarit sinänsä auttoivat jarruttamaan astellessa mäkeä alas niiden korkojen upotessa pehmeään ruohoon joka askeleella. Moni olikin ennakoinut ja saapunut puistoon matalissa sandaaleissa. Propsit morsiammelle sekä kolmelle kaasolle, jotka astelivat kaikkien silmien edestä paraatipaikalle horjumatta. Taisi olla ennemminkin sulhanen, joka otti muutaman korjaavan askeleen nähtyään henkeäsalpaavan kauniin tulevan vaimonsa astelevan kohti. Perheenjäsenille oli aseteltu valkoiset tuolit odottamaan, muuta ei tarvittu, paikka jo itsessään oli niin kaunis. 

Koska morsiusparille uskonto ei ole suuressa osassa elämää, heidät vihki heidän ystävänsä, joka onneksi sai valtuudet vihkiä pareja edellisenä päivänä. Hän hoiti kuitenkin homman tyylikkäästi kotiin kertoen parin suhteesta ja auttaessaan vihkivalojen muistamisessa. Pari kirjoitti nimet paperiin häävieraiden karatessa puiden alle varjoon rupattelemaan. Myös suvun vanhimman tuli allekirjoittaa viralliset paperit. Onneksi vihkimistilaisuus oli lyhyt ja näpsäkkä, sillä suorassa auringonpaisteessa hiki virtasi aika lailla. Miesten paidat oli selästä läpimärät ja itsestäkin tuntui, että muuten tiukahko kotelomekko valahtaisi hien mukana pois päältä. Se siitä suihkunraikkaasta olosta sitten. Puistossa otettiin pakolliset perhekuvat ja leikiteltiin Love-kehyksellä. 

Seremonian jälkeen suurin osa porukasta lähti käymään kotonaan tai drinksuilla ennen hääjuhlaa mutta me suuntasimme pienemmällä porukalla takaisin Watkinsoneille Bridal Partyihin (Sorry, ei hajuakaan mikä Suomen sana tätä kuvaisi). Luvassa oli vapaata seurustelua ja pikkusuolaista ja makeaa naposteltavaa. Talo ja takapiha oli koristeltu kauniisti ja juhlaväen tunnelma katossa, vaikka itse juhlakalut olivat räpsimässä romanttisia kuvia puistossa. 

Rakastin tätä hääjuhlaa! Tunnelma oli heti rennompi ja riehakkaampi kun porukka kokoontui Golf Clubin juhlatilaan. Istumapaikat oli nimikoitu pienillä söpöillä hääkarkkipurkeilla ja makeisissa luki tietenkin Ella <3 Joel. Meillä oli ihan huippu juontaja, joka bändin säestyksellä toivotti ensin kaasot ja groomsmanit pareittain sisään ja showtyylillä saatettiin juhlaan mukaan myös Mrs. ja Mr. Watkins! Baari palveli koko juhlan ajan ja illallista syötiin pitkän kaavan kautta pöytiin tarjoiltuna. Isossa osassa oli myös puheet, jotka perinteisesti pidettiin kaason, bestmanin, sulhon ja parin isien toimesta. Morsiamen isä avasi ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ja olinkin täysin pöllämistynyt, kun hän ensi töikseen kiitti Mikea ja minua häihin saapumisesta ja toivotti minut tervetulleeksi häihin Suomeksi, aplodien kera. Tämän jälkeen Suomi-keskusteluilta ei voinut millään välttyä, kerta ulkomaalaisuuteni oli ilmiannettu koko poppoon edessä :D Puheet oli kaikki mielettömän hyviä. Hauskoja, persoonallisia ja viihdyttäviä. Spontaanisti kaikki puhujat kettuilivat henkilökunnalle pienistä kommelluksista, jooita illan aikaan sattui. Ei sitä moniin häihin saadakaan palomiehiä varmistamaan turvallisuutta!

Vaikka ruoka oli todella herkullista, se tuntui olevan täysin toissijaista näissä kinkereissä. Porukka nimittäin ryntäsi tanssilattialle heti ensimmäisestä soitetusta sävelestä lähtien. Ei mitään väliä oliko nuori tai vanha, osasitko tanssia vai et, kaikki tuntuivat tietävän jokaikisen kappaleen ja laulavan mukana koko sydämestään. Välillä morsian nostettiin käsien päälle kuin rokkistara, välillä sulhanen, välillä molemmat. Perinteinen hääkakku oli jätetty pois ja sitä korvaamassa oli donitsit. En ole mikään donitsifani, mutta nämä Crispy Cream donitsit olivat kyllä jotain taivaallista ja niistä tapeltiin. Samoin perinteisten häähopeoitten sijaan pari oli toivonut, että lahjan sijasta vieraat lahjottaisivat rahaa toivomuskaivoon, jonka he voisivat käyttää parhaalla katsomallaan tavalla. Lostava idea, jos kaikki kotiin löytyy jo ennestään. Tämäkin pariskunta on sen verran liikkuvaista sorttia, että dollarit eivät varmaan kauaa taskussa polttele. 

Crispy Cream Donitsihääkakku

Wishing Well

Kareela Golf Club

Ihana pari, ihana päivä. En voi muuta kuin taas ihastella aussien kykyä heittäytyä ja nauttia olostaan täysin rinnoin. Olen hyvin onnellinen että sain olla mukana häissä, en ikinä unohda tätä päivää. Sylintäydeltä onnea uudelle avioparille <3


Christina Perri -  a Thousand Years

Lähdetään kauas pois

"Lähdetään kauas pois /sinne mis on lämmin / ja niin paljon elävämmin / loistaa tähdet ja kuu /ei se voi olla väärin
lähtee maailman ääriin"

Perillä! 35 tuntia matkustamista takana ja ensimmäistä päivää Sydneyssä vietetään :)

Huh mikä lähtöstressi! Jätin mulle epätyypilliseen tapaan pakkaamisen ihan viime tinkaan ja sunnuntai-ilta ja maanantai menikin sitten ympäri taloa juostessa etsien just sitä paitaa pyykkikoreista ja muuttolaatikoista. Kerkesin onneksi käydä Marjon Joogassa illalla vähän rauhoittumassa, olin tainnut unohtaa hengittää koko päivänä... Ihana äiti teki taikoja keittiössä ja syötiinkin kuin kuninkaat viimeiset pari päivää. Karvapalleroni Kaapo otti asiakseen tarkastaa laukkumme vartin välein ja loikin hyvin epäluuloisia katseita matkatavaroihin. Voi parka, se varmaan luulee, että lähden taas vuodeksi pois. 

Ensimmäinen sykehuippu lähtöpäivänä koettiin, kun sain puhelun Jyväskylän lentokentältä; lentomme Helsinkiin oli peruttu koneen rikkoontumisen vuoksi. Ensimmäinen ajatus mulla oli "Jes! Nyt voin ottaa kolme kiloa enemmän matkatavaroita!" (vain ekalla kotimaan lennolla oli rajoitus 20 kiloa tavaraa). Toisena vasta tuli mieleen et keretäänkö me ollenkan meidän jatkolennoille :D No hätä, vaihtoaikaa oli runsaasti, joten bussillakin kerkesi. Suuttumus haihtui saman tein, kun Flybe lahjoi mut kismeteillä ja muilla herkuilla. Jälkeenpäin ajateltuna voisin silti hakea korvausta lentoyhtiöltä, tulihan 45 minuutin lennon tilalle kolmen tunnin kökötys bussissa.

Mutta päästiinpäs matkaan! Reitti kulki Helsinki-Vantaalta Singaporen kautta Melbourneen ja sieltä kotimaan lennolla Sydneyyn. Liikaa aikaa vaihdoissa ei ollut, kun ympättiin yhteen terminaalien vaihdot, laukkujen ottaminen ulos, passitarkastus ja ne mun pelkäämät syynit viisumien kanssa plus tuliaisten tullaaminen. Nyt tarvittaisiin vain pitkää pinnaa ja pehmeetä takapuolta seuraavalle vuorokaudelle. Mikella oli onneksi football manager viihdyttäjänä, onneksi salmiakkia vielä riitti eikä muutkaan aktiviteetit kyllästyttäneet vielä. 

Sinkkiksen lennolla oli vain muutama jatkuvaa suoraa huutoa kirkuva pikkuihminen, muuten kaikki mukavasti. Kentällä vaihtoa odotellessa odotti pakolliset vierailut tax freessä, josta mukaan tarttui YSL tuoksu, huomattavasti halvemmalla kuin Helsingistä. Ja voi sitä riemua kun törmäsin Victoria´s Secretin myymälään! Mike olisi mielummin piiloutunut kiinan lähtöportille, jos en olisi raahannut sitä vasten tahtoaan makutuomariksi. Saatoihan se olla, että muutama rasva ja passikuori jäi myymälään järjen äänen kuullesani... ;) 

Toisella kierroksella turvatarkastusta sinkkiläinen vartija nappasi meiltä pois kavereille tarkoitetut tuliaiset. Ei sitten oltu pakattu asiantuntevasti Hesassa. Jaahas. No pitäkää sit hyvät bileet henksun kanssa! Ei muuta kuin harjoittamaan istumalihaksia seuraaviksi 9 tunniksi, jippii.  

Melbournen päässä kaikki sujui kuin rasvattu, eivät kyselleet mitään. Lento Sydneyyn oli todella kivuton ja perillä oli ihana vastaanotto. Lämpö helli ja Aussikodin pihaan ajaessa tuli todella tervetullut olo :) Bordercollie Chillin reaktio olisi pitänyts saada filmille, sen verran oli tuo nelijalkainen innoissaan. Loppupäivä vietettiin rennosti altaalla ja lopulta ukkosta kuunnellen sisällä jakaen kuulumisia ja tuliaisia. 

Tässä kirjottaessani kello tulee yhdeksän illalla ja olen melko tyytyväinen itseeni, että jaksoin pysyä näinkin pitkään hereillä. Jutut saattaa olla aika päättömiä, täytyy editoida unien jälkeen haha. Mutta ihanaa on, pelkkä katselu ympärilleen tuo hymyn huulille. Nyt otetaan rennosti ja valmistaudutaan viikonlopun häihin <3

"Ja mä haluan nähdä ja kokea / en vain loputtomiin asioita hokea / en jämähtää paikoilleen"


Raappana - Lähdetään kauas pois