R niin kuin rekisteröinti.

Aika avata työkuvioita tällä suunnalla! Tilanne on vielä hieman sekava ja valitettavasti ei vakiinnu vielä hetkeen, mutta vaikka unelmaduunia en vielä teekään, voin luultavasti parin vuoden päästä katsoa taaksepäin ja nauraa tälle elämää suuremmalle räpiköinnille mitä tällä hetkellä suoritan. Mikäli olet fysioterapeutti ja muuttamassa Ausseihin, tässä on hyvin realistinen kuva prosessista.

Teen tällä hetkellä kaksoiskamppailua; yritän saada samanaikaisesti sekä fysioterapeutin että kuntosali- / ryhmäliikuntaohjaajan paperit kuntoon. Fysioterapeutin rekisteröinti on tietenkin prioriteetti sen ollessa päätyöni. Jumppapirkkoiluun en ole käynyt mitään täällä hyväksyttävää peruskoulutusta, joten sen ammatin joudun ikäänkuin opiskelemaan alusta. Siitä tulossa oma juttunsa myöhemmin. 

Oletin näiden rekisteröintiprosessien olevan paljon helpompia ja nopeampia kuin ne todellisuudessa ovat. PÄÄÄM! Siinä tein ensimmäisen virheen. Selvitin Suomesta käsin perusteet fysioterapeutin ammattinimikkeen rekisteröinnille Ausseissa; Sisältää paperisotavaiheen, kirjallisen ja käytännön kokeen, maksaa 7000AUD. Helppo homma, aletaan sitten töihin kun maahan saavutaan! Myöhemmin tarkemmin asioita selvitellessäni huomasin, että olisin voinut tehdä 2/3 tästä prosessista jo Suomesta käsin, tosin olisin joutunut lentämään Lontooseen testejä varten. Rauhoittelin itseäni kuitenkin sillä, että olen tehnyt kahta työtä ja muuttanut maailman toiselle puolelle, en olisi pystynyt venymään enää tähän prosessiin ajautumatta burnoutiin. 

Ensimmäisen rekisteröinnin osuuden läpäistyäsi saat Interim Certificaten, jolla pystyt hakeutumaan töihin jo ennen kun saat täyden rekisteröinnin AHPRAlta (vastaa Suomen Valviraa). Tällöin voit tehdä töitä valvonnan alla (aiheesta lisää täällä). Yksityiset klinikat kuitenkin vaativat osittaista rekisteröintiä ja valitsin lähteä tälle polulle. 

Pieniä mutkia on ollut matkassa. Ensimmäinen este tielläni on ollut englannin kielen kokeet. Jos tutkintosi ei ole englannin kielinen, joudut todistamaan kielitaitosi valitsemallasi testillä. Lähdin tekemään IELTS Academic-testiä, josta AHPRA vaatii, että saat arvosanaksi 7 puhumisesta, kirjoittamisesta, kuuntelusta ja luetun ymmärtämisestä, parhaan arvosanan ollessa 9. Ensimmäisellä kierroksella reputin kirjoittamisen puolella arvosanalla. En ollut mikään neropatti englannissa enää lukiossa ja kirjoitin C:n. Luotin kuitenkin lähes viiden vuoden englanninkielisen parisuhteen kannattelevan taitojani ja sainkin muista osioista huippuhyvät arvosanat. Paikkasin kolhun saaneen itsetuntoni ja hain lisää tietoa testistä ja keinoista, joilla sen saisin läpi. Kuulin tapauksista, joissa kandidaatti on tehnyt IELTSin VIISI kertaa, aina reputtaen kirjoittais-osion. Se en tulisi olemaan minä. Kaksi viikkoa kirjoitin esseitä joka päivä ajastimen kanssa, Mike tarkisti ja antoi vinkkejä parantaa kirjoittamistani. Uusin testin viikko sitten ja edelleen odotan suurella jännityksellä tuloksia. 

Seuraava iso koitos onkin nyt siis kirjallinen koe on maaliskuun alussa. Siinä vastaan 120 monivalintakysymykseen 30 case-tapauksesta tietokoneella, kaksi minuuttia aikaa per kysymys. Vähintään 50% tulee saada oikein, enemmänkin mikäli kandidaattien taso on korkea. En stressannut tästä kokeesta aiemmin, sehän vaikuttaa helpolta ainakin vanhoihin kysymyksiin pohjaten, samoin kurssikaverini läpäisi sen ensi yrittämällä vuosia sitten.

Viikko sitten alkoi kuitenkin luotto koemenestykseen murentua, kun aloin saada sähköposteja muilta kandidaateilta. Suurin osa oli hyvin huolissaan kokeen läpäisystä ja apuja pyydettiin laajalti. Päädyin osaksi opiskelurinkiä, jolla on nyt sekä Facebook että WhatsApp-ryhmä sekä Skype-tapaamisia viikonloppuisin. Asioita kaivellessani enemmän päädyin myös liittymään mentor-porukkaan, joka koostuu vapaaehtoisista ulkomailta koulutuksensa saaneista fysioterapeuteista, jotka ovat siis menestyksekkäästi nyt Australian rekisterissä. 

Case kysymyksiä lueskellessani rupesi minunkin kurkkuani kuristaa. Osaan arvelin pystyväni vastaamaan helposti mutta osaa kysymyksistä en edes ymmärtänyt. Kysymyksiin verikaasuanalyyseistä, emäs-happotasapainon tuomista muutoksista ja teho-osaston piuhoissa olevasta potilaan mobilisoinnista en osannut vastata. Oliko meillä JAMKissa edes opeteltu niitä? Hämärä muistikuva on kystisen fibroosin tyhjennyshoidoista...ehkä... Hieman tullut kirottua, ettei näiden asioiden opiskelu juuri kiinnostanut ammattikorkeassa. Plus siitä on yli 5 vuotta! Monet asiat kuitattiin ajattelemalla, että "en tule tekemään sairaalassa/neuron alalla töitä, ei tarvitse muistaa näitä enää koulun jälkeen". Jepjep. 

Nyt alan hahmottaa mitä en osaa. Siitähän on hyvä lähteä liikkeelle, eikös? Sinänsä onni, ettei tammikuussa mulla ole juurikaan vuoroja sairaalalla, sillä kerkeän ainakin opiskella! On vaan tehtävä kurinpalautus itselle, liimattava perse penkkiin vaikka kuinka ulkona paistaisi aurinko ja alettava systemaattisesti lukea. Erityisesti hengitys- ja sydän fysioterapian faktojen koluaminen tuo varmasti helpotusta myös töissä. Uuden oppiminen on aina positiivista! Sitä yritän itselleni kovasti hokea vaikka kovalevy tuntuisi olevan kuinka täynnä uusia asioita :D 

En enää uskalla luottaa siihen, että tällä koulutuksella, tietämyksellä ja kokemuksella ratsastan tulevista koitoksista läpi liput liehuen. Täällä kilpailu on kovaa ja tulijoita riittää. Pelkällä hyvällä CV:llä tai suomalaisten maineella ei enää pärjää vaan on itse tehtävä paljon töitä. Mitään ei voi ottaa itsestäänselvyytenä ja kaikesta on aina selvitettävä pienetkin yksityiskohdat. Ihan kuin olisin laivan kapteeni vierailla vesillä. Yritän parhaani mukaan väistellä karikoita ja ohjata laivan turvallisesti satamaan. 

Tämän vuoden tavoite on saada rekisteröinti päätökseen. Paineet on kovat mutta tiedän, että minulla on edellytykset saavuttaa tämä tavoite. Siispä pänttäämään! 

-S

Vuosikirje 2017

Perinteinen vuosikirje summaa menneen vuoden tapahtumat ja fiilikset. Siitä on hyvä ottaa opikseen ja muodostaa tavoitteita seuraavalle vuodelle. Tästä tarinasta tuli aikamoinen romaani, lähinnä koska 2017 oli niin suurien muutosten vuosi ja tapahtumarikas.

Sallan vuosi 2017

Vuosi vaihtui Helsingin Katajanokalla kaveriporukalla kun cocktailmekon päälle vedettiin toppavaatteet ja lähdettiin countdownin aikana juoksemaan ulos katsomaan ilotulituksia. Vuosi jakaantui selkesti kahteen puoliskoon; ennen ja jälkeen Australiaan muuton ja päättyi kaikkea muuta kuin toppavaatteissa.

Alkuvuodesta vietettiin tavallista työtätekevän pariskunnan arkea. Mike rykäisi yhden työmatkan New Yorkiin ja minä useamman reissun Keski-Suomeen. Saimme keväällä hostata pariin otteeseen vieraita ulkomailta kun Miken pikkusisko tuli Lontoosta juhlistamaan Miken 30v. synttäreitä ja ystävämme J&C saapuivat myös viikoksi Helsinkiin. Molempien kanssa nautimme talviurheilusta, oli se sitten laskettelua, luistelua tai avannossa uimista.

Koska tiesin Suomi-ajan olevan rajallinen, lähdin nyt tai ei koskaan -periaatteella toteuttamaan asioita, joita olin syystä tai toisesta lykännyt; ilmottauduin Valokuvauksen alkeet-kurssille sekä Beach Volley innokas tutustuja-kurssille. Molemmat olivat antoisia kursseja ja toivon pääseväni kehittämään taitojani näissä myöhemmin lisää. 

Päivien pidentyessä alkoi taas reissuhammasta kolottaa; Äidin kanssa otimme vauhtia taitoluistelun MM-kisoista, jonka jälkeen juhlisitimme Äidin pyöreitä vuosia Hollannissa. Pörräsimme Amsterdamin kanavilla, vierailimme Keukenhoffin puutarhassa, pyöräilimme pitkin Utrechtia ja sivistyimme Anne Frankin talossa. Kesän kynnyksellä reissasimme vielä Kuusamoon isäni mökille pitkäksi viikonlopuksi, jossa nautittiinkin yllättävän kesäisistä keleistä. Tämä oli plussaa, sillä muutoin koskenlasku Oulangassa olisi voinut olla aika hyytävä kokemus! Uusi kokemus oli myös patikoida riisitunturilla shortseissa ja topissa lumihangessa :D 

Työrintamalla opiskelin suoravastaanottoa läpi kevään (akuuttia fysioterapiaa, jossa asiakas tulee sairaanhoitajan arviosta suoraan fyssarille lääkärin sijaan). Mukavia uusia tuulia toi myös lisääntynyt opiskelijoiden ohjaus, perhevalmennuksien pitäminen sekä Liikkuva lapsi ja nuori-koulutus Jyväskylässä ja sitä myötä asiakkaiden keski-iän laskeminen. Kuitenkin minua painoi ja stressasi tuleva Australiaan muutto ja lopulta irtisanoutumisen kynnyksellä sainkin sairastella useammankin flunssan, luultavasti kropan vastalauseena kaikelle salailulle. 

Koska reissuja oli useita tälle kesälle, vietimme kaupunkijuhannuksen Miken kanssa ihan kaksistaan. Nautimme hiljentyvästä Helsingistä ja viimeisistä hetkistä yhdessä Ruoholahden kämpässä. Kotihiireilyn jälkeen kesäloman maistiaisretkenä toimi Göteborgin visiitti ystäviemme kanssa; idyllistä kesäilyä puutalokortteleissa, sukulaisten tapaamista Lisebergin vuoristoradoissa ja  kirsikkana kakun päällä Coldplayn keikka tädellä stadionilla (tähän semmoinen sydänsilmillä varusteltu emoji)! 

Kotiin päästyämme Mike pakkasi laukkunsa ja lähti työmatkalle Nykiin toistamiseen, tällä kertaa kolmeksi viikoksi. Sehän tarkoitti sitä, että minä paketoin kämpän ja konmaroisin omaisuuden, muuttoonhan oli juuri se kolme viikkoa! Tiesin, että 90% omaisuudestani ei mahtuisi mukaan, joten torininjailin, kirpparoin ja annoin pois suurimman osan tavaroistani ja vaatteistani. 50kg tavaraa lähetin etukäteen Sydneyyn lentorahtina. Aika homma, mutta myös jollain lailla puhdistavaa luopua materiasta.

Työt EasyFit Lauttasaaressa olivat jatkuneet 2-3 iltaa viikossa tahdilla ja nautin ohjaamisesta todella paljon. Asiakasmäärät pysyivät tunneillani todella korkealla, mikä motivoi kehittymään ohjaajana entisestään. Mikä tärkeintä, meillä muodostui salilla todella hyvä ilmapiiri ja tutustuin moneen todella hyvään tyyppiin kevään ja kesän aikana. Heinäkuussa järjestettiin "jäähyväisjumpat" ja läksiäiset asiakkaiden ja henkilökunnan kesken. Harmitti lähteä juuri kun kaikki alkoi rullaamaan niin hienosti! 

Viimeiset heinäkuun viikot vilahtivat ohi bailatessa Berttojen kanssa Jyväskylässä, tanssiessa kavereiden kanssa Hernesaaren rannassa keikoilla, sushitellessa upeiden työkavereiden kanssa ja veneillen saaristossa EasyFit-ystävien seurassa. Nautin kyllä niin täysillä, ihan kuin Helsinki olisi näyttänyt parastaan juuri kun olimme lähtökuopissa. Heinäkuun lopussa pakkasimme kassimme autoon ja muutimme Ruoholahdesta väliaikaisesti Puuppolaan äidilleni.

Kiertelimme Espanjaa ja Portugalia kolme viikkoa vuokra-autolla, busseilla ja junilla. 50% reissusta oli etukäteen suunniteltua ja majoitukset varattu, loput päätökset teimme tien päällä. Aloitimme kiehuvasta mutta niin kauniista Sevillasta, viilennyimme Atlantin kuohuissa Lagosissa ja ihastelimme nähtävyyksiä ja kulttuuria Lissabonissa. 

Reissun paras vuorokausi alkoi Benfican futispelistä, joka johti meidät Lissabonin mielettömään yöelämään. Aamulla lähdettiin road tripille ja monien sattumuksien kautta päädyimme yöksi Nazareen, korkealle paikalle merinäköalalle. Saavuimme auringonlaskun aikaan ja lähdimme sitä ihailemaan. Loppu onkin historiaa kun Mike polvistui, pyysi minua vaimokseen ja minä sanoin kyllä <3 Ilta oli täydellinen ja olimme onnemme kukkuloilla. Kaikki oli tuona päivänä vain spontaanisti loksahtanut kohdilleen vaikka Mike ei ollut sitä tippaakaan suunnitellut. 

Syyskuussa koitti lähdön hetki. Vaikka siihen oli kuinka pitkään valmistautunut, ei jäähyväisten sanominen tullut yhtään helpommaksi. Riipaisevinta mitä olen kokenut. 

Sydneyssä majoituimme Miken vanhemmille isoon omakotitaloon vihreään lähiöön, n. 30km päähän keskustasta. Paljon on ollut opeteltavaa, kaikkea käärmeen häädöstä ajamiseen vasemmanpuoleisessa liikenteessä. Tämän puolen suku otti meidät iloisesti vastaan ja on ollut siitä lähtien suurena apuna elämän rakentamisessa täällä. Saimme viimein myös tavata Miken 3kk vanhan siskontyttären, jonka kanssa touhuilu on jo nyt suunnattoman hauskaa. Lokakuussa juhlimme pitkän kaavan kautta Miken serkun K+C upeita häitä Adelaidessa, joissa Mike toimi bestmanina.

Fysioterapeutin ammatipätevyyden saamiseksi aloitin samoin tein rekisteröintiprosessin, jossa 1/3 vaihe on lähettää n. miljoona erilaista dokumenttia. Heti tämän klaarattuani aloin etsiä töitä ja löysinkin nopeasti kaksi sopivaa työpaikkaa. Aloitin työt joulukuun alussa yksityisessä sairaalassa fysioterapeuttien tiimissä avustavana fysioterapeuttina casuaalina, eli tarvittaessa kutsuttavana. Ryhmäliikuntaohjaajan työn kuvittelin olevan helpompi aloittaa mutta sain kuulla, ettei kokemuksestani Suomessa olisi juurikaan hyötyä ja joutuisin hankkimaan pätevyyden Ausseista ennen kuin minua voisi palkata. Aloitin siis myös Fitness Cert 3-online opinnot, jotka voi tehdä omassa tahdissa kahden vuoden sisällä. 

Kihlajaisia emme Suomessa kerenneet pitää, mutta täällä niitä juhlistettiin sitte senkin edestä kaksissa eri kihlajaisissa; pidimme juhlat erikseen sukulaisille ja kavereille, molemmat täällä puutarhassa. Pirskeet oli myös hyvä syy kustua kaikki ystävät koolle 3,5 vuoden Suomessa asumisen jälkeen. 
Hääsuunnitelmat etenivät sitä tahtia kun jaksoin tarjontaa tutkia ja vuoden viimeisinä päivinä varasimmekin hääpaikkamme maaliskuulle 2019!

6.12 oli hieno päivä kaikille suomalaisille ja yritimme myös täällä sitä parhaamme mukaan juhlia. Minulle tuo päivä lähinnä laukaisi koti-ikävän. Jouluksi saimme ihanaa seuraa kun M&J Tampereelta ja Milla Canberrasta saapui viettämään sitä kanssamme. Menoa ja meininkiä ei puuttunut meidän suhatessa kanoottiretkillä, biitsillä tai keittiössä valmistamassa suomalaisia jouluruokia. Vaikka lunta ei ollutkaan ja lämpömittarissa oli lähemmäs 30 astetta jouluaattoma, oli Joulu kuitenkin virkistävän erilainen. Uutta vuotta juhlistimme samalla porukalla kaverin luona cityssä, josta näki sivusta Sydneyn massiiviset ilotulitukset. 

Kaiken kaikkiaan 2017 oli massiivinen vuosi. Matkustin neljään eri maahan ja muutin toiselle puolelle maailmaa 5.5 miljoonan asukkaan Suomesta 5 miljoonan asukkaan Sydneyyn. Kaikki tavat, sosiaaliset ympyrät, työ, ammattipätevyys, koti... näillä osa-alueilla tunsin edistyneeni vuoden ekalla puoliskolla mutta kaikki täytyy nyt rakentaa ja opetella uudestaan. Näen tässä kuitenkin valtavan mahdollisuuden rakentaa elämästä juuri sellaista kun on haaveillut. 

2018 minulla on suuret tavoitteet: Saada fysioterapeutin rekisteröinti päätökseen ja ostaa oma koti. Näitä unelmia kohti joka päivä!

-S