Biitsipäivä Manlyssä ja asiaa ystävyydestä

Mikä olisi parempi tapa viettää viikonloppua kuin lähteä ystävän luokse merenrantalähiöön? Olen niin onnekas, että voin asua täällä ja tehdä näitä reissuja :) Illawongista on melkoinen matka Manlyyn, sillä lähiöt on aivan vastakkaisissa päissä Sydneytä 50 kilometrin päässä toisistaan. Julkisilla matkaan kuluu 1,5-2 tuntia ja autolla ilman ruuhkia noin tunti. Normaalien ruuhkien aikaan en uskalla edes kuvitella miten paljon tuohon matkaan menee aikaa, luultavasti aika autossa vähintään tuplaantuisi. 

Moni tuttu tietääkin, että reppureissasin Millan kanssa koko viime vuoden, jonka jälkeen sitten Milla palasikin asumaan Manlyyn minun jäädessä Suomeen. Reissuun en olisi voinut kuvitella parempaa matkaseuraa ja olimmekin kuin paita ja peppu, suomalainen pinkkitoppipari, "ne suomalaistytöt". Reissussa kuitenkin sattui ja tapahtui ja ihmekös tuo jos jossain vaiheessa ei olisi toisen seura napsunut. Meillä kuitenkin kävi niin tyhmästi, että vanhat kinat jäi sopimatta kun molemmat olivat niin kiireisiä rakentamaan omaa elämäänsä omissa piireissään Sydneyssä. Lienee melko tavallista, että tytöillä riidat paisuvat ja niitä jäädään märehtimään, jolloin kärpäsestä tulee härkänen. Viime joulun tienoilla kotiintulon aiheuttama shokki katkaisi kamelin selän ja samalla myös meidän välit. Hiljaisuus linjoilla kesti melkein puoli vuotta, niin pitkään jaksettiin olla vihaisia, kateellisia ja loukkaantuneita sanoista ja teoista edellisvuonna. 

Reissaajat S&M tammikuussa 2013

Olen niin kiitollinen, että jää alkoi murtua hieman ennen kuin palasin Australiaan. Ensin viesteillä, sitten skypellä ja loppupeleissä totesin, että kerta matkustan maailman toiselle puolelle, on parempi korjata meidän välit kun tuskin tämän parempaa mahdollisuutta tarjoutuu. Täytyy sanoa, että olin hyvin hermostunut lautassa matkalla Manlyyn ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Ei ole helppoa myöntää olleensa väärässä eikä myöskään antaa anteeksi tai unohtaa menneitä. Uusi puhdas sivu on nyt kuitenkin käännetty ja menneestä opittu. 

Ystävät joulukuussa 2014

Aktiviteetit eivät ole muuttuneet sitten reppureissausvuoden; kavereiden kanssa vietetään suurin osa vapaa-ajasta ja ranta on edelleen paras paikka maailmassa. Lähdimmekin helteisenä lauantaiaamuna porukalla Manlyn syrjäisemmälle Collins Beachille. F valmisti meille kylmän pastasalaatin ja mukaan lähti raahattavaksi jättikokoinen kylmälaukku täynnä ruokaa ja juomaa. Collinsille ei mene tietä, joten pienen matkaa joutuu tarpomaan polkuja pitkin päästäkseen tähän suojaisaan poukamaan. Se on kuitenkin sen arvoista, sillä biitsi ei ollut ihan niin ammuttu täyteen aurinkoisena lauantaipäivänä kuin muut tunnetummat Manlyn rannat. 

Meitä oli mukava pieni jengi, joka koostui Millan ja F:n kämppiksistä. Ihana uusi tuttavuus on kuvissa näkyvä kaunis blondi Silvia. Hauska tyttö ja todella rohkea, sillä itse olisin ollut ihan pallo hukassa yksin ausseissa 19-vuotiaana. Mukana meillä oli pallot ja snorkkelit mutta vaan snorkkeleille oli käyttöä, sillä pallon potkimista ei voinut ajatellakaan tuon päivän lämpötiloissa. Me valopäät vielä räpellettiin snorkkeleiden kanssa ja pulikoitiin lähellä veneitä ja keskellä poukamaa, jossa ei ollut mitään nähtävää. Rannalla meitä viihdytti varsinkin Millan iloksi kerran tunnissa vieraileva jäätelövene sekä miesten polttariporukka, joilla mukana oli asianomaisina varusteina mm. sumopuvut. Note to self: Sumopuvut on must polttareissa, nimimerkillä naurettiin katketaksemme näille toisistaan kimpoileville äijille. Polttaripoppoo sai puolestaan osansa hauskuudesta tarjotessaan meille vesimelonia. Kuumana päivänä vesimelonin pala on kuin pala taivasta....paitsi jos siihen on imeytetty puoli pulloa vodkaa...

Rantavalokuvaukset oli tietysti pakolliset, varsinkin kun nämä meidän miehet on niin kovin innokkaita kuvaamaan meitä! Väen vängällä saatiin kamera F:n käsiin ja antamalla perusohjeet kuten "kato, että jalat on kuvassa", "ota monta kuvaa" ja "musta sitten tarkentaa!". Loppupeleissä täytyy sanoa F:n ansioksi, että kärsivällisyyttä löytyi yllättävän paljon! 

Ihanaa huomata, miten jotkin asiat eivät muutu. Nyt kun välien selvittely on tehty, voi ystävyys jatkua siitä, mihin viimeksi jäätiin. Olen huomannut pitkien ja vahvojen ystävyyssuhteiden kantavan pitkänkin poissaolon ajan vaikka yhteydenpito olisikin satunnaista. Mutta vaatii se työtäkin, sen olen ulkomailla asumisen aikana todennut. 

On ironista huomata, miten suhdeasiat aina selkiytyvät ulkomailla. Millan kanssa näkeminen ei ollut ainoa kohtaaminen, joka selkiytti ajatuksia. Viime vuonna tänne tullessani sain viimein varmistuksen katkaista joitain siteitä Suomeen ja tänä vuonna vietin ensimmäistä kertaa iltaa kaksin siskopuoleni kanssa. Kuullostaa hullulta, mutta meidän todella piti matkustaa maailman toiselle puolelle saadaksemme aikaan lähteä yhdessä ulos. Muistoja ja kokemuksia kahdenkymmenen vuoden takaa jaettiin ja oli todella valaisevaa tajuta, mitä perheissämme on oikein tapahtunut lapsuudessa ja teini-iässä. Eläessä hetkessä on itse niin lähellä omaa elämäänsä, että vasta myöhemmin taaksepäin katsoessa näkee asiat selkeästi. Kaikki ei mennyt oppikirjan mukaan, mutta eihän se kellään mene. Jokainen teko ja tapahtuma on kuitenkin johtanut minut tähän missä olen nyt ja millainen olen nyt. Olen todella kiitollinen, että puhuttiin nämä asiat läpi ja että minulla on niin upeita ihmisiä elämässäni. 

Queen - Friends