Vuosi 2014

Mulla on ollut tapana kirjoittaa vuosikirje, johon summaan koko vuoden tapahtumat ja fiilikset. Olen saanut palautetta, että se on mukavaa luettavaa, mutta ennen kaikkea se on tärkeää minulle itselleni. Pidemmän kirjeen olen lähettänyt perheenjäsenille ja hyville ystäville ja tämän version päätin jakaa täällä. Koska blogi on alkanut vasta syksyllä, saattaa vuosikirje tuntua aika irralliselta, varsinkin jos minua ei tunne. Jostain on kuitenkin aloitettava!

Tätä vuotta on vaikea pistää pakettiin, sillä vuosi 2014 on ollut yhä hurjempi ja jyrkempi vuoristorata kuin edeltäjänsä. Kirjoitin ja pähkäilin tätä pidempään kuin yhtäkään aikaisempaa vuosikirjettä. Ajattelin, ettei reissuvuoden 2013 jälkeen mikään tunnu miltään. Kuinka väärässä olinkaan. 

Vuosi 2014 vaihtui hyvän ystäväni kanssa pienessä takapajulassa Keski-Suomessa. Lähtökohdat eivät olleet ihanteelliset jo valmiiksi negatiivisen asenteeni ansiosta mutta hyvän tyypin seurassa vuosi vaihtui mukavasti. Mun miinusmerkkinen moodi jatkui koko alkuvuoden; halusin takaisin Australiaan, ikävöin poikaystävääni, arki tuntui tavallistakin tahmeammalta ja kaipasin omaa tilaa asuessani vielä porukoiden luona. Palaset alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen, kun sain tuntityön fysioterapeuttina sekä kaksi ryhmänohjaushommaa (vihdoin sisään kuntosalille jonne halusin, jes!) ja helmikuun puolessa välissä muutin omaan vuokrakämppään. 

En millään olisi halunnut Suomea. Mietin miksi kaipasin tätä kaikkea Aussivuotenani; pohjoinen ja pimeä Suomi oli tänä talvena varsin kaukana kuvitelmieni talven ihmemaasta ja mikään täällä ei ollut muuttunut. Jotain oli kuitenkin muuttunut ja se olin minä. En ollut enää opiskelija, ison kaveripilven ympäröimänä ja kalenteri täynnä tanssitreenejä, kisoja ja ja esiintymisiä. Tuntui, ettei minulla ollut mitään täällä. Katkerasti vertailin mielessäni lamaista junttila-Suomea ja hyvin porskuttavaa trendikästä Australiaa. 

Paluu tanssiin ei enää houkuttanut, hohto oli kadonnut ja käytännön järjestelyt työn klo 8-21 välillä haastavat. Ilonpilkahduksia kevääseen kuitenkin toivat poikaystävän vierailu ja meidän Lapin reissu. Oli piristävää nähdä oma kotimaa ulkomaisen silmin, kun lumi ja jää on jotain kaunista ja ihmeellistä. Mike viipyi muutaman viikon, kunnes osat vaihtuivat ja minä jäin rannalle ruikuttamaan toisen reissatessa seuraavat kaksi kuukautta ympäri Europpaa.

Vappu oli ensimmäinen juhla mitä todella odotin tänä vuonna. Ensinnäkään vuonna 2013 ei sitä vietetty ja toiseksi nyt saataisiin viimein yhteinen elämä Jyväskylässä alkamaan! Mike hurmasi heti kaikki kaverit niinkuin perheenjäsenetkin ja kertoi jopa pitävänsä Jyväskylästä! Alku oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Työpaikka oli hakusassa, Miken huutokauppapyörä oli jatkuvasti rikki ja viimeinen isku päin kasvoja tuli poliisilta; mun aussipoikaystävällä ei ole mitään asiaa jäädä Suomeen jos työtä ei löydy kolmen kuukauden sisällä. Pipo kireellä mentiin, mutta ensimmäinen duuni löytyi onneksi suhteellisen helposti ja nopeasti. Vaikka kyseessä oli osa-aikainen työ, jota ei varmasti olisi kumpikaan tehnyt jossei olisi ollut pakko, oli tästä rumbasta kuitenkin loppupeleissä hyötyä, sillä hakemuksia saatiin eteenpäin. 

Kesää vietettiin toukokuun lämmön jälkeen hyisissä merkeissä mutta siitä huolimatta Juhannus vaihtui ihanan perinteisesti ystäväviemme sekä heidän perheensä luona. Aamuun asti nautittiin savusaunasta, mökkeilystä, 10 tikkua laudalla pelistä sekä yöttömästä yöstä. Juhannuspäivänä kurvailimme Savoon näyttääksemme tälle uudelle maahanmuuttajalle, ettei suomalaiset todella ole hiljaista kansaa sekä syömään n. tusina lettua per pää.

Meillä oli paljon suunnitelmia tälle vuodelle; kuinka Suomesta käsin kävisimme Lontoossa ja San Sebastianissa. Mikään näistä ei kuitenkaan toteutunut. Tästä sisuuntuneina päätimme ottaa alle vanhan kunnon Rellun ja lähteä köröttelemään pohjoismaihin! Reissasimme viikon aikana Ruotsin läpi Åren kautta Norjan vuonoille ja Tukholman kautta takaisin. Näimme upeita vesiputouksia, viihdytimme itseämme zip liningilla (vaijerilasku) ja patikoimme aivan käsittämättömissä maisemissa. Yöt nukuimme retkiperiaatteen mukaisesti teltassa ja aamupala (plus lounas + illallinen) kokattiin trangialla. Vaikka puuduttavaa ajamista oli todella paljon, oli reissu kuitenkin sen arvoinen ja kaivattu hengähdystauko meille molemmille. 

Isoja päätöksiä oli kuitenkin tehtävä, kun Mike sai työtarjouksen Helsingistä. Pitkitimme päätöstä vastata ja pähkäilimme asiaa joka kantilta niin pitkään, että alustavasti jo päätimme vastata kieltävästi. Norjan vuoristoilma kuitenkin selvitti ajatuksia ja totesimme tuon työn olevan luultavasti ainoa oljenkortemme jäädä Suomeen, siispä Mike otti työn vastaan. Yritimme kaikesta huolimatta nauttia Suomen lämpimästä kesästä täysin rinnoin mökkeillen. Meillä vieraili myös kaveri Ausseista muutaman viikon ajan loppukesästä, jolle yritimme parhaamme mukaan näyttää Suomen parhaita puolia mukaanlukien rallit, seikkailupuistot ja kesäinen luonto sekä savumuikut, vaihtelevalla menestyksellä  ;)

Syksy saapui vähän salakavalasti tänä vuonna. Työt vaan jatkui ja lisääntyi mutta mitään dramaattista koulun alun kaltaista muutosta ei tullut. Viikot täyttyivät ohjauksista viikolla sekä viikonloppuisin ja asiakastyöstä arkipäivisin. Suurin muutos oli toki Miken muutto Helsinkiin. Mietin dejavun kourissa matkakeskuksella, että onpa mun elämä epäreilua kun TAAS mun luota lähdetään. Mike osasi kääntää mulle kultareunan; tämä on vaan väliaikainen järjestely, kolme kuukautta, ja nähtäisiin aina viikonloppuisin. Toisekseen mulla on vierelläni ihminen, joka on tullut toiselta puolelta maailmaa asuakseen toisessa, vieraassa kaupungissa, jotta voi nähdä mua edes 2/7 päivää viikossa. Kaippa mä olenkin vaan aika onnekas ;) 

Muutin takaisin Äidin helmoihin lokakuuksi, sillä Australiaan lähdettiin marraskuun alussa. Sinne paluu oli niin luonnollista; poikaystäväni palasi kotiin, me saimme majoittua hänen perheensä ihanassa kodissa, oli kesä taas ja ystäväni Millakin vielä Sydneyssä. Tein aikalailla taustatyötä omista työmahdollisuuksistani ja vakuutuin siitä, että minulla on täydet mahdollisuudet työskennellä Ausseissa fyssarina jos niin haluan.

Sydneyn loman aikana juhlittiin kaksissa ihanissa häissä, vietettiin paljon aikaa kavereiden kanssa ja vaan oltiin. Perheen kanssa vietettiin mukava, ruoan- ja nauruntäyteinen joulu ja kaveriporukalla otettiin uusi vuosi vastaan Cronullan rantamaisemissa. Kaiken kaikkiaan aivan ihana kaksi kuukautta takana. Rento, aktiivinen ja aurinkoinen loma oli juuri sitä, mitä me molemmat kaivattiin. 

Vuoden haasteenani on ollut oppia ajattelemaan positiivisesti ja arvostamaan hyviä asioita elämässäni. Minulla on onni olla lähellä perhettäni ja ystäviäni Suomessa, arvostan sitä nyt enemmän. Suomalaiset on hyviä ihmisiä; tunnollisia, rehellisiä ja suoria ja meillä on asiat hyvin.

Voisi sanoa, että tämä on ollut suurien muutoksien vuosi. Pitkälle vuotta ajattelin, että tämä on jotenkin pelkkää siirtymävaihetta koko aika, kaikki on vaan väliaikaista enkä rakenna mitään pysyvää, en pääse eteenpäin. Nyt oon kuitenkin hyväksynyt että se on elämää kaikki. Ja onhan sitä saavutettukin; oon aloittanut työelämän kunnolla työskennellen täysipäiväisesti fysioterapeuttina vuoden ensimmäisestä arkipäivästä lähtien, vienyt ryhmänohjaustaidot toiselle tasolle, vaihtanut osoitetta kolmesti, ollut mukana yhdessä maahanmuutossa ja viettänyt kuudesosan vuodesta ulkomailla. 

Kiitos kaikille vuoden 2014 muruille <3 Vuosi 2015 tulee olemaan uusi seikkailu ja taistelua Suomessa elämisen puolesta! :)

Salla x