Palaan vielä Ausseihin, näitä kuvia on niin ihana katsella vielä jälkeenpäinkin. Yksi hauskimmista päivistä vietettiin Symbion eläintarhassa. Alunperin oli tarkoitus ajaa Wollongongiin rannikkoa eteläänpäin, mutta spontaanisti pysähdyttiinkin ihmettelemään Australian faunaa (loppupeleissä ei sitten keretty Wollongongiin koko päivänä :D). Oltiin kuin pikkulapset karkkikaupassa ihastelemassa eläimiä ja sulauduttiinkin varsin hyvin lapsiperheiden joukkoon.
Symbio ei ole lähelläkään suurimpia eläintarhoja, joissa olen käynyt mutta se oli ehkä kotoisin. Krokotiilit oli vasta vauvoja eikä kovin isoja ja hurjia, joten en näköjään uhrannut niille kuvan kuvaa. Apinat sai sitten senkin edestä huomiota, ne oli niin huvittavan näköisiä! Pieniä kuin mitkä mutta karvaisia ja ilmeikkäitä, ainakin meille kun tungettiin naamamme lasiin kiinni. Ehkä ne tunnisti vertaisensa…
Magnustit oli aivan loistavia pikkukavereita! Jos kaverini saisivat päättää mikä eläin olisin, olisin kuulema magnusti. Tunsin sympatioita näitä epeleitä kohtaan ja niitä tallentuikin filmille aika monta. :D ” Minä ja Magnusti” kuva jäi kuitenkin ottamatta kun koppiin hyppääminen oli kielletty.
Matelijatalo oli seuraava stoppi, eikä oikein houkuttanut kumpaakaan aluksi. Tiedättekö kun käärmeet ja liskot vaan olla möllöttää nurkissa täysin kyllästyneinä ja lamaantuneina. Täällä ne oli kuitenkin tosi aktiivisia ja jostain syystä meillä humahti talossa aikaa oikein reilusti kun oli niin paljon nähtävää. Vertailtiin käärmeiden myrkkyjen tehoja ja mikä otus on vaarallisin ja millä alueilla sitä kannattaa varoa. Täytyy sanoa, että olin oikein tyytyväinen, että meidän ja käärmeiden välissä oli paksu lasi.
Tikrut oli onneksemme myös todella aktiivisia, ne tappeli ruoastaan keskenään ja tuli ihan lasiin kiinni. Mulla tietysti loppui kamerasta akku tässä vaiheessa, sen siitä saa kun käyttää 100 kuvaa magnusteihin ja apinoihin. Käytiin myös syöttämässä kenguruja puistomaisella alueella ja saatiin otettua Mikelle kuva, jossa hän ja äitikengu on kääriytyneenä samaan huiviin ja beibikengu pureskelee huivin hapsuja. Nää epelit oli kyllä niin kesyjä, että pikkulapsetkin niitä paijaili eivätkä välittäneet mitään. Jos meno meni liian villiksi, beibikengu pakeni emonsa pussiin hetkeksi rauhoittumaan.
Että tällainen eläinpläjäys tänään!
Viidakkokirja - Apinalalu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti