Häät aussityyliin, oh boy. Aussiperheeni vanhempi tytär astui avioon 8.11.2014. Sain kunnian olla mukana tässä ihanassa päivässä ja seurata tapahtumia vieläpä aitiopaikalta, ylpeänä osana morsiamen perhettä. En edes tiedä mistä aloittaa, päivä oli niin täynnä upeita ihmisiä, välitöntä tunnelmaa ja naurua. Olen ihan myyty.
Päivä käynnistyi jo aamusta, kun morsian morsiusneitoineen alkoivat valmistella itseään ja toisiaan suurta päivää varten. Morsiuspari halusi juhlista mahdollisimman rennot ja stressittömät ja olivat organisoineet lähestulkoon koko hääjuhlan itse ja valmistelleet sen huolellisesti etukäteen. Kampaaja, meikkaaja ja valokuvaaja saapuivat kotiin taikomaan näistä neidoista totaallisia kaunottaria ja ikuistamaan kaiken filmille. Jokainen yksityiskohta tuntui olevan harkittu; kaasoilla ja morsiammella oli päällään nimikkokylpytakit ja morsiuspari pidettiin tiukasti toisiltaan näkymättömissä. Bruno Marsin Marry you-biisin tahdissa shamppanjan siivittämänä sulhasen perheen kotia laitettiiin valmiiksi päivää varten. Voitte kuvitella sen odottavan tunnelman; morsiamen kikatuksen ja vanhempien hermoilun.
Päivä kulkisi seuraavasti: Vihkiminen tapahtuu meren rannalla Darook Parkissa, Cronullan kaupunginosassa, josta juhlien sisäpiiri siirtyy Bridal Partyihin sulhon perheen kotiin. Tuore aviopari käy tässä välissä näpsäsemässä valokuvat ja lopulta kaikki kokoontuvat hääjuhlaan Golf Clubille loppuillaksi.
Vihkimisseremonia pidettiin merellisissä maisemissa Darook Parkissa. Sään jumalat oli meidän puolella, nimittäin päivä oli kaunis kuin morsian, 26 astetta lämmintä eikä pilveäkään taivaalla. Juhlaan oli kutsuttu 135 ihmistä ja suurin osa tulikin paikalle jo seremoniaan. Vihkiminen on Australiassa julkinen tapahtuma, jota kuka tahansa voi tulla seuraamaan, oli se sitten ulkona tai sisällä kirkossa.
Pieniä haasteita kohdattiin puistoon saapuessa, sillä mäki alas rantaan oli jyrkkä kuin mäkihyppyramppi. Stiletto-malliset korkkarit sinänsä auttoivat jarruttamaan astellessa mäkeä alas niiden korkojen upotessa pehmeään ruohoon joka askeleella. Moni olikin ennakoinut ja saapunut puistoon matalissa sandaaleissa. Propsit morsiammelle sekä kolmelle kaasolle, jotka astelivat kaikkien silmien edestä paraatipaikalle horjumatta. Taisi olla ennemminkin sulhanen, joka otti muutaman korjaavan askeleen nähtyään henkeäsalpaavan kauniin tulevan vaimonsa astelevan kohti. Perheenjäsenille oli aseteltu valkoiset tuolit odottamaan, muuta ei tarvittu, paikka jo itsessään oli niin kaunis.
Koska morsiusparille uskonto ei ole suuressa osassa elämää, heidät vihki heidän ystävänsä, joka onneksi sai valtuudet vihkiä pareja edellisenä päivänä. Hän hoiti kuitenkin homman tyylikkäästi kotiin kertoen parin suhteesta ja auttaessaan vihkivalojen muistamisessa. Pari kirjoitti nimet paperiin häävieraiden karatessa puiden alle varjoon rupattelemaan. Myös suvun vanhimman tuli allekirjoittaa viralliset paperit. Onneksi vihkimistilaisuus oli lyhyt ja näpsäkkä, sillä suorassa auringonpaisteessa hiki virtasi aika lailla. Miesten paidat oli selästä läpimärät ja itsestäkin tuntui, että muuten tiukahko kotelomekko valahtaisi hien mukana pois päältä. Se siitä suihkunraikkaasta olosta sitten. Puistossa otettiin pakolliset perhekuvat ja leikiteltiin Love-kehyksellä.
Seremonian jälkeen suurin osa porukasta lähti käymään kotonaan tai drinksuilla ennen hääjuhlaa mutta me suuntasimme pienemmällä porukalla takaisin Watkinsoneille Bridal Partyihin (Sorry, ei hajuakaan mikä Suomen sana tätä kuvaisi). Luvassa oli vapaata seurustelua ja pikkusuolaista ja makeaa naposteltavaa. Talo ja takapiha oli koristeltu kauniisti ja juhlaväen tunnelma katossa, vaikka itse juhlakalut olivat räpsimässä romanttisia kuvia puistossa.
Rakastin tätä hääjuhlaa! Tunnelma oli heti rennompi ja riehakkaampi kun porukka kokoontui Golf Clubin juhlatilaan. Istumapaikat oli nimikoitu pienillä söpöillä hääkarkkipurkeilla ja makeisissa luki tietenkin Ella <3 Joel. Meillä oli ihan huippu juontaja, joka bändin säestyksellä toivotti ensin kaasot ja groomsmanit pareittain sisään ja showtyylillä saatettiin juhlaan mukaan myös Mrs. ja Mr. Watkins! Baari palveli koko juhlan ajan ja illallista syötiin pitkän kaavan kautta pöytiin tarjoiltuna. Isossa osassa oli myös puheet, jotka perinteisesti pidettiin kaason, bestmanin, sulhon ja parin isien toimesta. Morsiamen isä avasi ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ja olinkin täysin pöllämistynyt, kun hän ensi töikseen kiitti Mikea ja minua häihin saapumisesta ja toivotti minut tervetulleeksi häihin Suomeksi, aplodien kera. Tämän jälkeen Suomi-keskusteluilta ei voinut millään välttyä, kerta ulkomaalaisuuteni oli ilmiannettu koko poppoon edessä :D Puheet oli kaikki mielettömän hyviä. Hauskoja, persoonallisia ja viihdyttäviä. Spontaanisti kaikki puhujat kettuilivat henkilökunnalle pienistä kommelluksista, jooita illan aikaan sattui. Ei sitä moniin häihin saadakaan palomiehiä varmistamaan turvallisuutta!
Vaikka ruoka oli todella herkullista, se tuntui olevan täysin toissijaista näissä kinkereissä. Porukka nimittäin ryntäsi tanssilattialle heti ensimmäisestä soitetusta sävelestä lähtien. Ei mitään väliä oliko nuori tai vanha, osasitko tanssia vai et, kaikki tuntuivat tietävän jokaikisen kappaleen ja laulavan mukana koko sydämestään. Välillä morsian nostettiin käsien päälle kuin rokkistara, välillä sulhanen, välillä molemmat. Perinteinen hääkakku oli jätetty pois ja sitä korvaamassa oli donitsit. En ole mikään donitsifani, mutta nämä Crispy Cream donitsit olivat kyllä jotain taivaallista ja niistä tapeltiin. Samoin perinteisten häähopeoitten sijaan pari oli toivonut, että lahjan sijasta vieraat lahjottaisivat rahaa toivomuskaivoon, jonka he voisivat käyttää parhaalla katsomallaan tavalla. Lostava idea, jos kaikki kotiin löytyy jo ennestään. Tämäkin pariskunta on sen verran liikkuvaista sorttia, että dollarit eivät varmaan kauaa taskussa polttele.
Ihana pari, ihana päivä. En voi muuta kuin taas ihastella aussien kykyä heittäytyä ja nauttia olostaan täysin rinnoin. Olen hyvin onnellinen että sain olla mukana häissä, en ikinä unohda tätä päivää. Sylintäydeltä onnea uudelle avioparille <3
Christina Perri - a Thousand Years
Päivä käynnistyi jo aamusta, kun morsian morsiusneitoineen alkoivat valmistella itseään ja toisiaan suurta päivää varten. Morsiuspari halusi juhlista mahdollisimman rennot ja stressittömät ja olivat organisoineet lähestulkoon koko hääjuhlan itse ja valmistelleet sen huolellisesti etukäteen. Kampaaja, meikkaaja ja valokuvaaja saapuivat kotiin taikomaan näistä neidoista totaallisia kaunottaria ja ikuistamaan kaiken filmille. Jokainen yksityiskohta tuntui olevan harkittu; kaasoilla ja morsiammella oli päällään nimikkokylpytakit ja morsiuspari pidettiin tiukasti toisiltaan näkymättömissä. Bruno Marsin Marry you-biisin tahdissa shamppanjan siivittämänä sulhasen perheen kotia laitettiiin valmiiksi päivää varten. Voitte kuvitella sen odottavan tunnelman; morsiamen kikatuksen ja vanhempien hermoilun.
Päivä kulkisi seuraavasti: Vihkiminen tapahtuu meren rannalla Darook Parkissa, Cronullan kaupunginosassa, josta juhlien sisäpiiri siirtyy Bridal Partyihin sulhon perheen kotiin. Tuore aviopari käy tässä välissä näpsäsemässä valokuvat ja lopulta kaikki kokoontuvat hääjuhlaan Golf Clubille loppuillaksi.
 |
| Kaaso ja morsian valmistautumassa suureen päivään |
 |
| "Ei mua jännitä yhtään!" - Maid of Honor |
 |
| Morsiamen vanhemmat jännän äärellä |
 |
| Kohta mennään! |
Pieniä haasteita kohdattiin puistoon saapuessa, sillä mäki alas rantaan oli jyrkkä kuin mäkihyppyramppi. Stiletto-malliset korkkarit sinänsä auttoivat jarruttamaan astellessa mäkeä alas niiden korkojen upotessa pehmeään ruohoon joka askeleella. Moni olikin ennakoinut ja saapunut puistoon matalissa sandaaleissa. Propsit morsiammelle sekä kolmelle kaasolle, jotka astelivat kaikkien silmien edestä paraatipaikalle horjumatta. Taisi olla ennemminkin sulhanen, joka otti muutaman korjaavan askeleen nähtyään henkeäsalpaavan kauniin tulevan vaimonsa astelevan kohti. Perheenjäsenille oli aseteltu valkoiset tuolit odottamaan, muuta ei tarvittu, paikka jo itsessään oli niin kaunis.
Koska morsiusparille uskonto ei ole suuressa osassa elämää, heidät vihki heidän ystävänsä, joka onneksi sai valtuudet vihkiä pareja edellisenä päivänä. Hän hoiti kuitenkin homman tyylikkäästi kotiin kertoen parin suhteesta ja auttaessaan vihkivalojen muistamisessa. Pari kirjoitti nimet paperiin häävieraiden karatessa puiden alle varjoon rupattelemaan. Myös suvun vanhimman tuli allekirjoittaa viralliset paperit. Onneksi vihkimistilaisuus oli lyhyt ja näpsäkkä, sillä suorassa auringonpaisteessa hiki virtasi aika lailla. Miesten paidat oli selästä läpimärät ja itsestäkin tuntui, että muuten tiukahko kotelomekko valahtaisi hien mukana pois päältä. Se siitä suihkunraikkaasta olosta sitten. Puistossa otettiin pakolliset perhekuvat ja leikiteltiin Love-kehyksellä.
 |
Seremonian jälkeen suurin osa porukasta lähti käymään kotonaan tai drinksuilla ennen hääjuhlaa mutta me suuntasimme pienemmällä porukalla takaisin Watkinsoneille Bridal Partyihin (Sorry, ei hajuakaan mikä Suomen sana tätä kuvaisi). Luvassa oli vapaata seurustelua ja pikkusuolaista ja makeaa naposteltavaa. Talo ja takapiha oli koristeltu kauniisti ja juhlaväen tunnelma katossa, vaikka itse juhlakalut olivat räpsimässä romanttisia kuvia puistossa.
Rakastin tätä hääjuhlaa! Tunnelma oli heti rennompi ja riehakkaampi kun porukka kokoontui Golf Clubin juhlatilaan. Istumapaikat oli nimikoitu pienillä söpöillä hääkarkkipurkeilla ja makeisissa luki tietenkin Ella <3 Joel. Meillä oli ihan huippu juontaja, joka bändin säestyksellä toivotti ensin kaasot ja groomsmanit pareittain sisään ja showtyylillä saatettiin juhlaan mukaan myös Mrs. ja Mr. Watkins! Baari palveli koko juhlan ajan ja illallista syötiin pitkän kaavan kautta pöytiin tarjoiltuna. Isossa osassa oli myös puheet, jotka perinteisesti pidettiin kaason, bestmanin, sulhon ja parin isien toimesta. Morsiamen isä avasi ensimmäisenä sanaisen arkkunsa ja olinkin täysin pöllämistynyt, kun hän ensi töikseen kiitti Mikea ja minua häihin saapumisesta ja toivotti minut tervetulleeksi häihin Suomeksi, aplodien kera. Tämän jälkeen Suomi-keskusteluilta ei voinut millään välttyä, kerta ulkomaalaisuuteni oli ilmiannettu koko poppoon edessä :D Puheet oli kaikki mielettömän hyviä. Hauskoja, persoonallisia ja viihdyttäviä. Spontaanisti kaikki puhujat kettuilivat henkilökunnalle pienistä kommelluksista, jooita illan aikaan sattui. Ei sitä moniin häihin saadakaan palomiehiä varmistamaan turvallisuutta!
Vaikka ruoka oli todella herkullista, se tuntui olevan täysin toissijaista näissä kinkereissä. Porukka nimittäin ryntäsi tanssilattialle heti ensimmäisestä soitetusta sävelestä lähtien. Ei mitään väliä oliko nuori tai vanha, osasitko tanssia vai et, kaikki tuntuivat tietävän jokaikisen kappaleen ja laulavan mukana koko sydämestään. Välillä morsian nostettiin käsien päälle kuin rokkistara, välillä sulhanen, välillä molemmat. Perinteinen hääkakku oli jätetty pois ja sitä korvaamassa oli donitsit. En ole mikään donitsifani, mutta nämä Crispy Cream donitsit olivat kyllä jotain taivaallista ja niistä tapeltiin. Samoin perinteisten häähopeoitten sijaan pari oli toivonut, että lahjan sijasta vieraat lahjottaisivat rahaa toivomuskaivoon, jonka he voisivat käyttää parhaalla katsomallaan tavalla. Lostava idea, jos kaikki kotiin löytyy jo ennestään. Tämäkin pariskunta on sen verran liikkuvaista sorttia, että dollarit eivät varmaan kauaa taskussa polttele.
 |
| Crispy Cream Donitsihääkakku |
 |
| Wishing Well |
 |
| Kareela Golf Club |
Christina Perri - a Thousand Years
Olipa kiva lukea huimasta päivästä ja olen iloinen puolestasi, että koit tuon kaiken.
VastaaPoistaKiitos Eija, ihana kokemus jota en varmasti unohda :)
VastaaPoista