Jokapäiväiseen elämään täällä kuuluu tiettyjä mukavuuksia ja inhotuksia.
Ötökät ovat tehneet paluun elämääni. Vauvalisko oli kaverina suihkussa, sen isoveli mulkoili mua epäluuloisesti rannalla ja redback hämiksillä oli sukukokous aurinkotuolin alla, jossa tyytyväisenä löhöilin muutaman tunnin ajan. Luulisi, että olisin jo tottunut näihin inhotuksiin viime vuonna mutta kyllä vieläkin puheet whitetail-hämähäkeistä lakanoissa saa aikaan puistatuksia.
Inhotuksista suurin tapahtui kuitenkin tietämättäni. Olin viettämässä iltaa Aussiperheeni kanssa Miken ollessa ulkona (voitteko kuvitella et en ollut mukana?!) ja tyylikkäästi autuaan tietämättömänä nukahdin sänkyyn pää läppärin kansien väliin valot päällä. Kun Mike tulee huoneeseen, näppäimistölle kuolaavan tyttöystävän päällä seinällä on tällainen kaveri...
Mike pelaa kortit oikein eikä sano sanaakaan, herättää mut ja siirtää sänkyä jollain aivan idioottimaisella tekosyyllä kauemmas seinästä, jonka nielen saman tein unihöperöissäni. Lähden käymään kylppärissä ja kun palaan takaisin huoneeseen siellä on täysi rähinä päällä. Tässä vaiheessa olen jo täysin hereillä ja pitelen Chilliä, joka yrittää rynniä huoneeseen sanomaan hei. Mut käsketään pysymään huoneen ulkopuolella koiran kanssa ja siinä vaiheessa kuvittelen, että huoneessa on vähintään anakonda. Mike yrittää myrkyttää hämistä suihkeella ja saakin sen lopulta hengiltä kengällä (me yritettiin tätä Millan kanssa melkein kaksi vuotta sitten tuloksetta). Yöunethan siinä meni vaikka sain nähdä kuvan vasta aamulla.
Ihanampia otuksia sen sijaan ovat hurmaavat nelijalkaiset, joita on naapurusto pullollaan. Suloisin tietysti meidän Chilli, toiseksi tulee naapurustossa asuva bordercollien pentu, jota en ole vielä jäljittänyt kuvattavaksi.
Asuinalue muistuttaa melkolailla Täydellisten Naisten Wisteria Lanea. Täydellisiä puutaroja, valtavia taloja, koiria ja lapsia. Ja kaiken lisäksi ihmiset on vaan niin mukavia täällä! Onhan se nyt kauhea asia valittaa mutta ylellinen aito kiinnostuneisuus ja ystävällisyys ympärillä saa itsensä tuntemaan niin törpöksi välillä. Suomessa töytäiset melkein mummon kumoon kaupassa ja huudat perään vaan "sori", jos sitäkään. Täällä hipaisetkin niin jo pyydellään anteeksi. Kohteliaisuus ja hyvät tavat kunniaan Suomessakin! ;)
En oo kehdannut kuvata ihmisten koteja, muutenkin näytän tourilta karanneelta turistilta kun käytän koiraa lenkillä kamera kaulalla heiluen. Mutta nämä ihanat siniset puut piti silti ikuistaa. Jacarandat kukkivat vain marraskuussa Sydneyssä kauniin sinisenä. Enemmän siis kuitenkin niitä kauniita ja mukavia asioita ympärillä täällä. Tietyt epämukavuudet pitää vain kestää ja tottua. Kahdeksanjalkaisiin en kyllä lupaa koskaan tottua.
Hämä-hämä-häkki
Ötökät ovat tehneet paluun elämääni. Vauvalisko oli kaverina suihkussa, sen isoveli mulkoili mua epäluuloisesti rannalla ja redback hämiksillä oli sukukokous aurinkotuolin alla, jossa tyytyväisenä löhöilin muutaman tunnin ajan. Luulisi, että olisin jo tottunut näihin inhotuksiin viime vuonna mutta kyllä vieläkin puheet whitetail-hämähäkeistä lakanoissa saa aikaan puistatuksia.
 |
| Water dragon valvoo |
Mike pelaa kortit oikein eikä sano sanaakaan, herättää mut ja siirtää sänkyä jollain aivan idioottimaisella tekosyyllä kauemmas seinästä, jonka nielen saman tein unihöperöissäni. Lähden käymään kylppärissä ja kun palaan takaisin huoneeseen siellä on täysi rähinä päällä. Tässä vaiheessa olen jo täysin hereillä ja pitelen Chilliä, joka yrittää rynniä huoneeseen sanomaan hei. Mut käsketään pysymään huoneen ulkopuolella koiran kanssa ja siinä vaiheessa kuvittelen, että huoneessa on vähintään anakonda. Mike yrittää myrkyttää hämistä suihkeella ja saakin sen lopulta hengiltä kengällä (me yritettiin tätä Millan kanssa melkein kaksi vuotta sitten tuloksetta). Yöunethan siinä meni vaikka sain nähdä kuvan vasta aamulla.
Ihanampia otuksia sen sijaan ovat hurmaavat nelijalkaiset, joita on naapurusto pullollaan. Suloisin tietysti meidän Chilli, toiseksi tulee naapurustossa asuva bordercollien pentu, jota en ole vielä jäljittänyt kuvattavaksi.
Asuinalue muistuttaa melkolailla Täydellisten Naisten Wisteria Lanea. Täydellisiä puutaroja, valtavia taloja, koiria ja lapsia. Ja kaiken lisäksi ihmiset on vaan niin mukavia täällä! Onhan se nyt kauhea asia valittaa mutta ylellinen aito kiinnostuneisuus ja ystävällisyys ympärillä saa itsensä tuntemaan niin törpöksi välillä. Suomessa töytäiset melkein mummon kumoon kaupassa ja huudat perään vaan "sori", jos sitäkään. Täällä hipaisetkin niin jo pyydellään anteeksi. Kohteliaisuus ja hyvät tavat kunniaan Suomessakin! ;)
 |
 |
En oo kehdannut kuvata ihmisten koteja, muutenkin näytän tourilta karanneelta turistilta kun käytän koiraa lenkillä kamera kaulalla heiluen. Mutta nämä ihanat siniset puut piti silti ikuistaa. Jacarandat kukkivat vain marraskuussa Sydneyssä kauniin sinisenä. Enemmän siis kuitenkin niitä kauniita ja mukavia asioita ympärillä täällä. Tietyt epämukavuudet pitää vain kestää ja tottua. Kahdeksanjalkaisiin en kyllä lupaa koskaan tottua.
Hämä-hämä-häkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti