Ihanaa valoa ei ehkä moni tiedä nähneensä tänään, saati aurinkoa. Mutta mulla on paistanut aurinko koko päivän! Lopetin tänään työt kolmessa työpaikassani enkä oikein edes käsitä sitä vielä. Vuoden verran pakerrettu taas niska limassa ja nenä kiinni kalenterissa. Ei ole ehtinyt arvostaa omaa työtään eikä nähdä isompaa kokonaisuutta ennen kuin lähtö on taas edessä.
Työskennellessäni pikkukylän liikuntaseurassa opin paljon itsestäni ja ohjaaja-minästäni. Pienestä paikkakunnasta huolimatta salit tulvivat aktiivisia liikkuvia ihmisiä, jotka tietävät, mitä haluavat. He osasivat antaa palautetta, joka auttoi minua muokkaamaan tunnit heille sopiviksi, oli se sitten rentouttavaa syvävenyttelyä tai sykkeen räjäyttävää spurttailua hiekkakuopilla. Ja heti kun muutin sisältöä, sain välittömästi palautetta. Ja vielä sitä hyvää, positiivista palautetta! Kun olet kuunnellut biisejä, hakenut uusia liikeidoita ja treenannut omassa olohuoneessa tuntitolkulla sekä testiohjannut ohjelmat jollekin (koekaniineina toimivat hyvin poikaystävä, koira tai peili), hyvä palaute todella höllii. Jos asiakkaalla on tunnilta poistuessa parempi olo kuin tullessa, olen tehnyt työni hyvin. Jos saan annettua heille turvallisen liikuntahetken lisäksi energiaa arkeen, olen tyytyväinen. On parasta olla itse jonkun aurinko :)
Kaikki työpaikkani jätin haikein mielin, kaikki oli niin erilaisia ja samaan aikaan samanlaisia; yksi suurella kuntosalilla, toinen tämä pikkukylän liikuntaseura ja kolmas leipätyöni fysioterapeuttina. Viimeisenä päivänä fysikaalisessa hoitolaitoksessa väki löi minut ihan ällikällä ihanien yllätysten merkeissä. Tein paljon töitä senioreiden kuntopiirien kanssa ja nämä ryhmät ovatkin olleet valopilkku jokaviikkoisessa puurtamisessa. Lisäksi ystävystyin monen yksilöasiakkaan kanssa ja fysioterapian aikana onkin jaettu elämän iloja ja suruja. Kiitos kaikille ihanille tyypeille, joiden kanssa olen saanut toimia tänä vuonna! Opetitte minulle paljon.
"Lopussa kiitos seisoo", eikös se näin sanota. Työsuhteeni olivat lyhyitä mutta silti koin saavani paljon kiitosta lopussa. Mutta entä jos olisin tehnyt viisi vuotta samaa duunia? Olisiko kiitos silti ollut se sama "kiitos!" ja vain lopussa? Pitäisi muistaa sanoa ansaittu kiitos jo matkan varrella, eihän muuten työtä voi kokea palkitsevaksi ja mielekkääksi. Kehu tai näytä kiitollisuutesi pienelläkin eleellä ja jaat valoa muiden elämään :)
Vaikka mieli on haikea, on se samalla iloinen ja odottava. Jotain on saatu päätökseen ja nyt voi hyvillä mielin jatkaa seuraavaan vaiheeseen. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ovet on auki kaikelle! En tiedä vielä, mitä tapahtuu tammikuussa, en tiedä edes tarkalleen mitä tapahtuu viikon päästä. Mutta uutta ei voi aloittaa, jos on kiinni vanhassa.
Niinpä päästän irti ja matkaan aurinkoon!
Samuli Edelmann - Aurinko
Työskennellessäni pikkukylän liikuntaseurassa opin paljon itsestäni ja ohjaaja-minästäni. Pienestä paikkakunnasta huolimatta salit tulvivat aktiivisia liikkuvia ihmisiä, jotka tietävät, mitä haluavat. He osasivat antaa palautetta, joka auttoi minua muokkaamaan tunnit heille sopiviksi, oli se sitten rentouttavaa syvävenyttelyä tai sykkeen räjäyttävää spurttailua hiekkakuopilla. Ja heti kun muutin sisältöä, sain välittömästi palautetta. Ja vielä sitä hyvää, positiivista palautetta! Kun olet kuunnellut biisejä, hakenut uusia liikeidoita ja treenannut omassa olohuoneessa tuntitolkulla sekä testiohjannut ohjelmat jollekin (koekaniineina toimivat hyvin poikaystävä, koira tai peili), hyvä palaute todella höllii. Jos asiakkaalla on tunnilta poistuessa parempi olo kuin tullessa, olen tehnyt työni hyvin. Jos saan annettua heille turvallisen liikuntahetken lisäksi energiaa arkeen, olen tyytyväinen. On parasta olla itse jonkun aurinko :)
Kaikki työpaikkani jätin haikein mielin, kaikki oli niin erilaisia ja samaan aikaan samanlaisia; yksi suurella kuntosalilla, toinen tämä pikkukylän liikuntaseura ja kolmas leipätyöni fysioterapeuttina. Viimeisenä päivänä fysikaalisessa hoitolaitoksessa väki löi minut ihan ällikällä ihanien yllätysten merkeissä. Tein paljon töitä senioreiden kuntopiirien kanssa ja nämä ryhmät ovatkin olleet valopilkku jokaviikkoisessa puurtamisessa. Lisäksi ystävystyin monen yksilöasiakkaan kanssa ja fysioterapian aikana onkin jaettu elämän iloja ja suruja. Kiitos kaikille ihanille tyypeille, joiden kanssa olen saanut toimia tänä vuonna! Opetitte minulle paljon.
"Lopussa kiitos seisoo", eikös se näin sanota. Työsuhteeni olivat lyhyitä mutta silti koin saavani paljon kiitosta lopussa. Mutta entä jos olisin tehnyt viisi vuotta samaa duunia? Olisiko kiitos silti ollut se sama "kiitos!" ja vain lopussa? Pitäisi muistaa sanoa ansaittu kiitos jo matkan varrella, eihän muuten työtä voi kokea palkitsevaksi ja mielekkääksi. Kehu tai näytä kiitollisuutesi pienelläkin eleellä ja jaat valoa muiden elämään :)
Vaikka mieli on haikea, on se samalla iloinen ja odottava. Jotain on saatu päätökseen ja nyt voi hyvillä mielin jatkaa seuraavaan vaiheeseen. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ovet on auki kaikelle! En tiedä vielä, mitä tapahtuu tammikuussa, en tiedä edes tarkalleen mitä tapahtuu viikon päästä. Mutta uutta ei voi aloittaa, jos on kiinni vanhassa.
Niinpä päästän irti ja matkaan aurinkoon!
Samuli Edelmann - Aurinko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti