Muuttokuulumisia

He-hei taas! Enpä uskonut elvyttäväni tätä blogia enää vuoden 2015 jälkeen mutta ylläripylläri reilun kolmen Sydneyssä vietetyn viikon jälkeen huomasin palaavani näppiksen äärelle. Tässä vähän tilannekatsausta ja pohdintaa blogin käytöstä tulevaisuudessa.

Missä siis mennään?
Koska Suomi ei pystynyt tarjoamaan meille haluamaamme elämäntyyliä, päätimme koittaa siipiämme Australiassa. Haimme mulle Partner-viisumia Australiaan Suomesta käsin. Kamppailin hakemuksen kanssa iäisyydeltä tuntuvan ajan ja jo pelkästään materiaalin kasaan saaminen oli iso puristus. Ausseihin on tiukat kriteerit maahanmuutolle ja viralliset hakemukset on yleensä aika veemäisiä tehdä. Mun kohdalla viisumihakemus hyväksyttiin huippunopeasti, olin nimittäin valmistautunut 18kk odotusaikoihin. Viisumihakemus oli valtava prosessi, jonka aikana monta kertaa teki mieli heittää hanskat tiskiin. Pelkästään viisumikysymyksistä voisi kirjoittaa novellin; milloin kysyttiin ex-poikaystävien syntymäpäiviä, milloin verinäytteet eivät menneet läpi tiukista terveysvaatimuksista ja milloin etsittiin kissojen ja koirien kanssa päivämääriä 10 vuotta sitten käydyltä Kreikan lomamatkalta. Jälkeenpäin pystyn jo nauramaan noille surkuhupaisille epätoivon hetkille.

Yritin valmistautua muuttoon henkisesti hyvissä ajoin ja olla järkevä mutettavan omaisuuden suhteen. Irtisanoutuminen töistä oli haikeaa mutta vasta alkua uhrauksille. Konmari-tyylillä raa'asti rankkasin kaikki 2 ihmisen tavarat ja sain tiivistettyä tärkeimmät 48kg pahvilaatikoihin ja 23kg matkalaukkuun. Monikaan kaveri ei säästynyt tältä huutokauppakeisarin hurmiolta kun kauppasin, annoin tai kierrätin lähes kaikki tavarani ja vaatteeni pois. Helsingin kämpästä luovuttiin kesän loppupuolella.

Heipat Helsingille!

Tilava muuttoautomme Toyota Corolla

Elokuu pyhitettiin matkustelulle Euroopassa. Hyvänä perusteluna se, ettei Ausseista pysty alle 5h lennoilla lähtemään juuri mihinkään. Espanja ja Portugali jää ikuisesti mieliimme paitsi todella onnistuneena reissuna mutta myös matkana, jolloin laitettiin isot pyörät pyörimään: Portugalin rannikolla Mike järjesti todella romanttiseen ja spontaanin kosinnan ja minä sanoin "jooo!!" (oikeasti en todellakaan muista mitä sanoin ja millä kielellä).
Kotiuduimme vielä pariksi viikoksi Suomeen tukikohtana Jyväskylä. Parissa viikossa kerkesi hyvin sairastaa flunssan, syödä koko loppuvuoden edestä marjoja ja tori.fi-ninjailla vielä loppuja tavaroita kiertoon.

Lähtö oli ihan kaamea. Hyvästien jättäminen ei ole koskaan mitää hupia ja Tikkakosken lentokentältä koneeseen tallusti kaksi puffisilmäistä matkaajaa. Hong Kongiin asti jaksoin synkistellä, sen jälkeen ei enää kerennyt sillä edessä oli 45 minuutin koneen vaihto turvatarkastuksineen ja terminaalin vaihtoineen. En ikinä unohda tuota matkaa ja niitä riipaisevia jäähyväisiä. Tässä asiassa varmasti aika auttaa mutta toistaiseksi kuvat on mielessä vähän turhankin tarkkoina ja tuoreina.

Sydneyyn asetuimme mukavasti Illawongiin, Miken vanhempien kotiin. Ausseissa on normaalia, että vielä 30v. lapsetkin asuvat kotona, osa kumppaneidensa kanssa ja osa yksinään. Siispä kukaan täällä ei ole silmäänsä muljauttanut meidän asumisjärjestelyille. Talosta on lähtenyt kolme muksua maailmalle, joten makuuhuoneen ja parvekkeen lisäksi saadaan laittaa lounge-huone omaan käyttöömme. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että Mike saa pelata pleikkaria rauhassa ja minä luukuttaa Vain Elämäätä :D Olemme saaneet aivan ihanan vastaanoton perheeltä, sukulaisilta ja ystäviltä! Paljon touhutaan perheen kanssa yhdessä ja käydään ulkona syömässä, toisaalta saa myös olla omissa oloissaan jos sitä tarvitsee.

Meillä on käytössä Miken vanha auto, jonka perhe lunasti Mikelta tämän lähtiessä Suomeen. Olenkin nyt pikkuhiljaa siirtynyt pelkääjän paikalta ratin taakse ja totutellut liikennesääntöihin ja etenkin Sydneyn vilkkaaseen liikenteeseen. Vaikka ajaminen Suomessa on ollut minulle vaivatonta, täällä vasemman puoleinen liikenne, miljoonat eri kaistat ja ruuhkat aiheuttaa välitöntä verenpaineen nousua. Ajoin reppureissausvuotena (2013) jonkun verran mutta minimaalisesti Sydneyssä. Meidän Draco Spaceship matkailuautomme purjehti ehjänä aina Brisbanesta Cairnsiin ja käytiinpähän Melbournessa ja Great Ocean Roadilla kruisailemassa Millan kanssa Jari S:llä (Toyota Yaris) eikä saatu kuin yksi tölkki tuulilasiin ja yksi ylinopeussakko. Tänään tein rimanylityksen kun ajoin yksin kahville kaverin kanssa ja hyvinhän se meni! Vapauden tunne kasvoi 150% ja sekös tuntui hyvältä.

Täällä meidät pitää kiireisinä K&C häät, joita juhlitaan ensi viikonloppuna Adelaidessa. Mike on bestman ja lähdemme fiilistelemään etelään jo keskiviikkona. Muu poppoo seuraa perässä loppuviikosta, myös suvun uusin tulokas, siskontytär pian nelikuinen Hazel tulee mukaan <3 Tämä prinsessa on kietonut meidät (ja etenkin Miken) täysin pikkusormensa ympärille.

Mitä suunnitelen blogin varalle? En tällä hetkellä mitään. En ole tyytyväinen ulkoasuun mutta tällä hetkellä sisältö on tärkeämpää. En aio ottaa stressiä säännöllisestä päivittämisestä. Koen kuitenkin tämän olevan helppo kanava tutuille Suomessa seurata elämää tällä puolen palloa ja sen lisäksi kirjoittaminen on minulle terapeuttista. Monta palloa on ilmassa ja yritän selvitä tästä epäselvyydestä rutiinilandiaan viemällä kutakin suunnitelmaa hiukkasen eteenpäin joka päivä. Tässä suhteessa blogi toimii myös päiväkirjana. Luvassa siis höpötyksiä kaikesta sopeutumiseen liittyvästä, fyssariksi rekisteröitymisestä ja häiden suunnittelusta!

Upeeta sunnuntaita kaikille <3

Salla