Puutarhakäärmeitä ja lentomuurahaisia

Sopeutuminen Australian eläinkantaan on jatkunut maltillisesti ja Sydneyn lähiössä asuvan ei normaalisti tarvitse juuri luontokappaleiden kanssa yhteentörmäyksistä huolehtia. Tämä on neljäs kertani Australiassa, joten luulisi että olisin jo karaistunut, mutta ei.

Viime viikolla leikin hyvää pikkuemäntää ja olin laittamassa pyykkejä kuivumaan ulos telineeseen pyykkäjän unelmapäivänä (27 astetta lämmintä ja lämmin tuuli). Seisoin pienellä ja lahoamaisillaan olevalla puutuolilla taloon menevien betoniportaiden vieressä ja kuulin rapinaa viereisestä pusikosta. Kerrankin reagoin coolisti ja vain kohautin olkapäitäni ja tuumasin, että siellä on lisko. Jatkoin siinä muina miehinä touhujani kun sitten käännyin ja näin rusehtavan ja pitkän käärmeen luikertelevan kohti portaita!! Jumantsuikka että hyppäsin salamana ylemmille portaille, nappasin pyykit mukaan (...miksi? Käärmeet varastaa puhtaita alushousuja..?), juoksin sisälle ja heitin oven takalukkoon. Pakko oli vielä tarkistaa, ettei se vaan mahtuisi työntymään oven raoista sisälle.

Ensimmäisenä menin kiljumaan Mikelle brown snakeista ja ennen kun se kerkesi regoida vaihdoin analyysin anakondaan. Sain sen ainakin liikkeelle (brown snake on tosi myrkyllinen ja aggressiivinen) ja lukittua koiran sisälle taloon. Kolmanneksi tärkein asia olikin sitten hakea puhelin yläkerrasta instastorya varten :D Mike sitten ritarillisesti pelotteli kärmestä rautalapiolla kolistellen ja minä raportoin Family-WhatsAppiin että meillä on operaatio Ruskeahko käärme puutarhassa- meneillään. In-law-isä tykittää viestejä tulemaan "DO NOT TRY TO HIT IT!". Käärme tulee pari kertaa meitä kohti, se ei tainnut ymmärtää meidän sille suomaa pakoreittiä. Vihdoin se kuitenkin luikerteli naapuriin eikä sitä ole sen koommin nähty. Naapureiden hyvinvoinnista en ole ihan varma.  Ei pystytty tunnistamaan vierailijaa jälkeenpäinkään netistä, mutta oletan aina käärmeen nähtyäni että sen katsekin voi tappaa ja pysyttelen poissa tieltä.

Miksi NSW kohdalla on VAIN pöllöt poliitikot :D

Hämpyt on myös tehneet comebackin, kevät on kuulema niiden paritteluaikaa... mun puolesta vois paritella ulkona eikä sisällä. Mike yritti antaa kuolettavan iskun yhdelle sisään eksyneelle ja tappoikin äiti-hämpyn ja vapautti samalla sen peräpäästä kymmenittäin baby-hämppyjä juoksemaan keittiöön. Anoppi imuroi ne talteen, minä olin juossut jo yläkertaan ja tumpannut ovenraot vaatteilla. Muita pieniä yhteentörmäyksiä paikallisen faunan kanssa on tullut mm. lentomuurahaisten valloittaessa makuuhuoneen ja koppakuoriaisten ja heinäsirkkojen risteytysten laskeutuessa hiuksiin aamiaisella.

Kävin viime viikolla ensiapukurssin ja mun case tehtävä olikin käärmeenpureman ensiavun antaminen, kuinka osuvaa. Tiesittekö, että käärmeen myrkky ei leviä raajasta kuin muutaman senttimetrin tunneissa mikäli uhri pysyy täysin paikallaan maassa maaten? Eli ei muuta kun potslojoon huutamaan, sillä jos juokset hakemaan apua tai puhelinta, myrkky leviää elimistöösi ja todennäköisesti et kerkeä montaa metriä pidemmälle. Jos treffaat bottle jelly fishin (mikä lie meduusa käännös) kanssa, kaada päälle valkoviinietikkaa. Jos taas blue bottle jellyfishin, huuhdo kuumalla vedellä 20 min. Jos red back-hämähäkki haukkaa, kylmäkompressio 20min.

Mutta on täällä ihaniakin tapauksia! Värikkäät minipapukaijat tulevat välillä viihdyttämään takapihalle, ne on niin kesyjä että hyppäävät olkapäälle. Kookaburrat naureskelee puiden oksilla ja käy iltapäivisin pesulla uima-altaassa. Ja koirat on supersuloisia ja niitä on joka toisessa talossa! Eivät ehkä kuulu tuohon alkuperäiseen faunaan mutta eläimiä nekin.

Tästä piti alunperin tulla kuulumispostaus mutta se muuntuikin ötökkäpostaukseksi. Luulen, että diipimpi asia vielä odotuttaa itseään. Anyway, toivon, että lukemasi herätti sinussa kiitollisuuden tunteita asua Suomessa, jossa varsinkaan talvella ei ole muuta pelättävää kuin humalaiset ja kinderoravat.

Mukavaa viikkoa!

-S