Linnailua

En vaan saa tarpeekseni näistä Lontoon muistoista ja kuvista. Päätin kuitenkin jakaa vielä nämä maaseutu-kuvat. Lähdettiin siis junalla Lontoon rajojen ulkopuolelle hakemaan sitä  "oikeaa englantilaista " fiilistä. Loppuen lopuksi en nyt tiedä kuinka paljon me sitä löydettiin 25 mailin säteellä mutta yksi huippukokemus joka tapauksessa. 

Junamatkalla nähtiin Lontoon monet muodot; ne vähemmän hehkeät alueet ja toisaalta myös ne luksusalueet, joiden jälkeen maisema vaihtui vihreiksi avaroiksi pelloiksi lampaineen. Puolenpäivän maissa olimme hyvillämme, että olimme lähteneet aikaisin liikkeelle ja saavuimme Etonin kylään ennen suurinta turistiryöppyä. Kylässä oli varsin rauhallinen ja seesteinen tunnelma (ainakin Lontooseen verrattuna) ja lähdimmekin aivan omassa rauhassa kiertelemään ensiksi Etonia ja Collegen tiluksia, myöhemmin lähtisimme tutkimaan päänähtävyyttä, Windsorin linnaa. 

Tällä lomalla ei katsottu yhtään sen perään mitä suuhumme pistettiin vaan makusteltiin kaikkea mitä eteen tarjottiin. Mike oli jo tyytyväinen kun sai kupin hyvää kahvia kätensä ja minä sitten julkisesti ilmoitin makeanhimoni ja niinhän siinä kävi että englantilaisen toffee-kaupan tullessa vastaan ei vaan voitu kävellä ohi. Ja hei oikeesti niitä makuja! Irish cream, maple nut ja joku mansikka vaahtis tai joku en edes muista kun melkein lähti taju näitä syödessä, niin hyvää oli!

Lähestulkoon kaikki britannian merkkihenkilöt ovat käyneet Etonin collegen, mukaanlukien kuninkaallisperheen prinssi Harry ja William sekä Winston Churchill. Nykyään Eton College on sisäoppilaitos 13-18-vuotiaille pojille. En pistäis pahitteeksi, jos koulu olis tällainen, nimittäin aikas hulppea opinahjo heillä.  

Eikö ole hassua, miten paljon alkaa ihminen kaivata vihreää talven jälkeen? Olin ihan intopinkeänä vihreästä ruohosta, joten kukkivat kirsikkapuut teki musta täyden riemuidiootin. Oli vaan niiiiin nättiä! Tosi hyvä aika visiitille, hehkutin vaan jatkuvasti et "täähän on ihan kuin Japanissa!" Musta on tullu semmonen kukkahörhö mut hei katsokaa nyt tuota kukkaloistoa (tähän sellainen emoji, jolla silmien sijalla sydämet). Koko paikasta vaan huokui ylellisyyttä, historiaa ja alkavaa kevättä.

Lähdettiin kävelemään kohti itse nähtävyyttä Windsorin linnaa ja kauan kadoksissa olleet turistit löytyivät. Linnalla oli jo täysi rähinä päällä ja sisälle yli 40 minuutin jonot. Päätimme ihastella linnaa ulkopuolelta ja käydä täyttämässä vatsamme sympaattisessa vanhassa pubissa, jonka ulkoseinä oli käytännössä pelkkää kukkaa (taas kasveja, t.kukkahörhö). Omilla autoilla Windsoriin tulijat olivat näemmä varakasta sakkia; huonoin kulkupeli parkissa taisi olla tuliterä audi, joka sekin kalpeni muiden kaarojen rinnalla. 

Olimme kuulleet, että itse kuningatar Elisabeth II tulee Windsoriin viettämään aikaa emmekä voineet kuvitella mitään hyvää syytä miksi ei, paikka on rauhallinen ja kaunis, tai niin ainakin toivon sen olevan muurien sisäpuolella. Huomasimme kuitenkin kuningasperheen viirin linnan katolla, joten kuningatar oli ilmeisesti tullut viikonloppua viettämään maalle tuona päivänä. Punaisiin pukeutuneet vartijat vahvistivat epäilyt. Windsorin suuruudesta emme oikein päässeet jyvälle, sillä aluetta oli mahdoton kiertää jalan. Ilmeisesti osa linnan puutarhastakin oli suljettu juurikin kuningattaren vierailun vuoksi. Kaiken kaikkiaan ihana kylä käydä, suosittelisin kuitenkin vierailemaan arkena, mikäli ei halua, että lähes jokaisessa kuvassa on enemmän turistien naamoja kuin itse paikan kulttuuria. Linnaseikkailut jääköön ens kertaan!

The Beatles - Here comes the sun