My Name Is London Town

Terkkuset Lontoosta! Päätettiin Miken kanssa ottaa kaikki ilo irti pääsiäisen pitkistä pyhistä ja lentää britteihin. Vielä muutama vuosi sitten olin kovin skeptinen englantihössöttäjän jarru, eikä mua olisi voinut vähempää kiinnostaa lähteä sateeseen katselemaan punaisia puhelinkoppeja ja hassusti marssivia kuninkaallisia vartijoita. Kuitenkin mun sisäinen indiana jones heräsi henkiin ja brittien kulttuuri ja saarivaltion tarjoamat seikkailut alkoivatkin kiinnostaa (suureksi osaksi Harry Potterien ansiota mutta annetaan poikaystävällekin vähän credittiä). Postauksia tulee useampi, sillä kuvamateriaalia on suhteellisen runsaasti, kiitos rakkaan olympuksen ja mun paparazzi-innostuksen. 

Isona etuna saatoimme majoittua Miken hurmaavan serkun luona Putneyssa kokonaiset viisi päivää ja kyyditkin järjestyi suhteellisen mukavasti mitenkäs muutenkaan kuin sinivalkoisin siivin. Meillä oli siis oma paikallinen Lontoo-opas mukavasti letkeillä aussiominaisuuksilla varustettuna sekä kourallinen kavereita, joiden kanssa kumota pale ale jos toinenkin. 

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme tuubilla keskenämme Oxford Streetille hakemaan fiilistä ja lyhentämään shoppailulistaa heti alkuunsa. First things first, suuntasimme tietenkin ensimmäisenä Lillywhitesin megasporttikauppaan täydentämään Miken futisvarastoja ja aloittamaan mulle vastaava (jäi kyllä haaveeksi mutta kova oli yritys…). Muodikkaiden kevät hankintojen shoppailu ei tuona päivänä ollut kummoinenkaan succee mutta kiitettävästi pääsimme jo lomadieetin makuun täydellisillä Irish Cream jätskeillä ja suolaisilla crepeseillä katukeittiöstä. Illalla ohjelmana oli tietysti paikallinen Putney Pub Crawl ja sain huomata, että kovinkaan moni ikäiseni nainen ei viihtynyt samoissa pubeissa sillä valikoimassa oli lähinnä erilaisia oluita ja keski-ikäisten brittien iloista illanviettoa. Mulla ei ole mitään näitä kumpaakaan vastaan ja omalla porukalla meillä olikin aina superhauskaa. Reissun aikana seuraan liittyi milloin Lontoossa asuvat toverit, milloin Ausseista tutut tyypit ja Miken serkkupojat. 

Toinen päivä startattiin perinteisesti hillopaahtoleivän voimin ja suuntasimme kohti nähtävyyksiä. Mulle kuitenkin jännittävin asia tuona päivänä oli kaksikerroksiseen punaiseen bussiin astuminen, oli sen verran jännä juttu että piti ihan ryömimällä tehdä sisääntulo:D joka tapauksessa sieltä ylhäältä on tosi jees seurata maisemia ja vaan ihmetellä suurkaupungin menoa. Meillä oli melkoinen urakka käydä kaikki must see-nähtävyydet läpi päivässä mutta urhoollisesti taapersimme Buckinghamin Palacelta Westminsterille, Big Benille, London Bridgelle ja edelleen Tower of Londonille. 

Täysin vahingossa osuttiin paikalle tähän marssiin ja ulkona pidettävän pääsiäismessun aikaan. Porukkaahan oli tietysti kuin pipoa ja vaikka omasta mielestäni nuo punanutut ovatkin jopa huvittavan näköisiä marssiessaan kuin tinasotilaat, ei tietä raivanneilta ratsupoliiseilta irronnut hymyn häivääkään. Emme nähneet vahdin vaihtoa palatsilla koska noin tuhat päätä oli edessä, mutta saimme tehdä ihan oman kuninkaallisen kierroksemme Buckinhamin palatsin edessä, sillä vuokrapyörinemme osuimme juuri liikennesulun etunenään. Siitä kun liikenne päästettiin takaisin tielle, oli kadut reunustettu ihmisillä ja saimme oman tähtihetkemme ja kuninkaallisheilutuksemme pyöräillessämme reteästi palatsin edestä. Ainakin näin minä sen näin mielessäni, onhan tietysti mahdollista, että näytettiin lähinnä hikisiltä reppureissaajilta halpojen kaupunkijopojen selässä :D

Tiedättekö sen tunteen, kun katsoo jotain kolmattatoista mahtavan näköistä rakennusta eikä enää edes jaksa miettiä miksi se on siinä? Täytyy myöntää että mulla meni täysin jauhot ja vellit sekaisin kuka pamppu asuu missäkin palatsissa. Rinssi siellä, kuningatar täällä, lomalla tuolla ja vihitty täällä. Matkailu avartaa ja nyt ehkä luenkin uutisia Englannin kuningasperheestä ihan uudella mielenkiinnolla. Olen tottunut olemaan aina reissussa se osapuoli, joka ottaa selvää etukäteen ja suunnittelee tarkkaan, mistä mennään miten mennään ja millä mennään. Kerrankin ei tarvinnut! Ehkä sen vuoksi olinkin niin aivot narikassa... Pojat sai hoitaa kaiken järjestelyn ja minä vaan peesasin :) toimiva työnjako näinkin päin! 

Kameraa ulkoilutin parhaani mukaan vaikka epäonneksemme päivä olikin melkoisen harmaa. Nälän yllättäessä lähdimme metsästämään hyvät arvostelut saanutta pubia kartan kanssa vain huomataksemme, että se on kiinni kiirastorstain kunniaksi. Muutama samanlaista tarinaa myöhemmin metsästimme ruokaa lähinnä hyvien tuoksujen perässä hiljaisilta kaduilta toiselle ja loppu hyvin kaikki hyvin, saimme itsemme enemmän kuin kylläisiksi englantilaisilla ale piella ja draamalta vältyttiin. 

Reg Meuross - My name is London town