Huomenna se sitten alkaa. Se työnteko. Niska limassa koko vuosi, neljä päivää lomaa. Saattaa kuullostaa aika monen ihmisen ehkä masentavaltakin arjelta. Mutta mua ei haittaa! Lähden huomiseen into pinkeenä ja varmasti rasittavan fiiliksissä. Nyt mun vuosi 2015 oikeasti vasta pääsee alkamaan.
Viikonlopun yli yritin parhaani mukaan vaan rentotua ja olla stressaamatta. Siitä huolimatta pieni stressi-minä yritti nousta takaraivosta ja muistutteli mua jatkuvasti kertaamaan toiminnallisia testejä ja suunnittelemaan ryhmäliikuntatunteja. Itsensä preppaaminen sellaiseen, mistä ei oikeen itsekään tiedä vielä mitä tuleman pitää, on vaan aika haastavaa. Kun yrittää käydä mielessään läpi kaikkea mahdollista fysioterapian tuki- ja liikuntaelimistön ongelmista, ei oikein osaa keskittyä mihinkään kunnolla.
Mun keskittyminen onkin ollut aivan viisivuotiaan tasolla koko viikon. Oon yrittänyt joko blogin päivitystä tai RVP-tunnin rakentamista, lopputulos on ollut aina kuitenkin koko kämpän siivous, treeni tai lööppien lukeminen. En tiedä auttaisiko enemmän itsensä pakottaminen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan vai asioiden jättäminen hetkeksi kokonaan jonkun ajatukset muualle-aktiviteetin avulla. Matkalla takaisin Helsinkiin Onnibussissa lumipyryn keskellä katselin läpi vanhoja reissukuvia ja samaistuin näihin kuviin laskuvarjohypystä Australiassa. Mulla on sama fiilis nyt kun silloin istuessa pienkoneen penkillä odottamassa omaa vuoroa hypätä; Kova halu ja into hypätä, hermostuneisuus meneekö hyppy hyvin ja turvallisesti mutta kuitenkin luotto siihen, että kyllä mä tästä selviän ehjin nahoin.
Takana on kuitenkin mitä rentouttavin viikonloppu, sitä en voi kieltää. Sopiva sekoitus ulkoilua, urheilua ja hyvää seuraa teki niin hyvää. Antaumuksellinen valitus liikunta-alan epäkohdista ja työnhaun epäreiluuksista, ylimakeiden pannukakkujen mässytys, onnistunut debyytti pavlovan leipomisessa ja vedet silmissä rätkättäminen suvun naisten saunaillassa ovat niitä elämän hyviä hetkiä. :)
Jack Johnson - Banana Pancakes
Mun keskittyminen onkin ollut aivan viisivuotiaan tasolla koko viikon. Oon yrittänyt joko blogin päivitystä tai RVP-tunnin rakentamista, lopputulos on ollut aina kuitenkin koko kämpän siivous, treeni tai lööppien lukeminen. En tiedä auttaisiko enemmän itsensä pakottaminen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan vai asioiden jättäminen hetkeksi kokonaan jonkun ajatukset muualle-aktiviteetin avulla. Matkalla takaisin Helsinkiin Onnibussissa lumipyryn keskellä katselin läpi vanhoja reissukuvia ja samaistuin näihin kuviin laskuvarjohypystä Australiassa. Mulla on sama fiilis nyt kun silloin istuessa pienkoneen penkillä odottamassa omaa vuoroa hypätä; Kova halu ja into hypätä, hermostuneisuus meneekö hyppy hyvin ja turvallisesti mutta kuitenkin luotto siihen, että kyllä mä tästä selviän ehjin nahoin.
Jack Johnson - Banana Pancakes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti