Kuulumisia

Kiireisempi aika on näköjään koittanut, kun bloginkin on vallannut radiohiljaisuus. Tässä postauksessa ei sinänsä ole päätä eikä häntää, punaista lankaa tai muutakaan teemaa vaan puhtaasti tajunnan virtaa missä mennään elämässä nyt. Kaiken hässäkän keskellä sain flunssan ja nyt panadol höyryissäni kirjoittelen päiväunien välissä.

Työt on vihdoin alkaneet JEEE!!! AHPRA myönsi minulle rajoitetun rekisteröitymisen, jonka jälkeen sain myös Medicare Provider- numeron eli nyt pystyn potilailtani laskuttamaan ainoastaan omavastuuosuuden, Medicaren/yksityisen terveysvakuutuksen vastatessa lopuista kuluista. Aloitin siis Inform Physio + Fitness -yrityksessä työt maanantaina ja olen tykännyt kovasti jo nyt. Tässä työkuviossa minulla oli todellakin onnea matkassa, sillä lokakuussa aloittaessani työnhakua marssin CV-pinoni kanssa ensimmäisenä Informin ovista sisään. Millä tuurilla sitten sain juuri sieltä töitä?! En tiennyt, että he etsivät uusia jäseniä tiimiin, olin vielä niin keltanokka etten tiennyt mistä fyssarin avoimia paikkoja etsitään. Ilman pomoni aktiivisuutta en olisi varmaan koskaan saanut tietää kuinka aloittaa työt ennen täyttä rekisteröitymistä. Hatunnosto siis hänelle, hän halusi palkata minut ja löysi siihen keinon ja minä päätin hypätä kelkkaan ja toteuttaa sen. Paikkaa pyörittää pariskunta ja tiimissä on 5 fysioterapeuttia, jalkahoitaja, ravistemusterapeutti ja exercise physiologist. Kaikki ei toki ole paikalla jatkuvasti vaan suurin osa tekee 2-3pv viikossa. Roolini tulee koostumaan pitkälti yksilöasiakkaista ja pienryhmien vedosta ja siitäkös minä tykkään! :) Loppuviikon tulemaan viettämään tiiviisti pilates-opintojen parissa, sillä työpaikka halusi kouluttaa minusta pilates-ohjaajan kovan kysynnän vuoksi. Tällainen kouluttamisen arvostaminen lämmittää uutta työntekijää kovasti.

Olen edelleen myös Hurstville Private Hospitalilla töissä fyssari-assarina casuaalina. Tottakai juuri uuden työn aloittamisen kynnyksellä heillä kasvoi lisäavun tarve niin paljon, että sain täysiä viikkoja ja saatoin tehdä aamun sairaalalla ja illan Informilla. Tein rekisteröintiin tarvittavan massiivisen kirjallisen fysioterapeuttien tentin viikko sitten ja olen hyvin kiitollinen sairaalamaailmasta saamastani kokemuksesta. On ollut hyvin avartavaa nähdä myös näitä hyvin huonokuntoisia potilaita, opetella hengitysfysioterapiaa, lääketieteellistä puolta ja ihan vain sanastoa englanniksi. Tenttiin lukemani aineisto olisi jäänyt hyvin pintapuoliseksi ilman käytäntöön sitovaa työtä.

Kirjallinen tentti itsessään sisälsi 120 kysymystä ja kesti 2 + 2h. Koneella näpsyttelimme monivalintakysymyksiin oikeita vastauksia, jonka jälkeen panikoimme ja palasimme kysymyksiin vain vaihtaaksemme oikeat vastaukset vääriksi. Kysymykset kattoivat neuron alueen, tules-puolen sekä sydän- ja hengitysfysioterapian. Monet kysymykset olivat muotoa; What would be the most appropriate thing for a physiotherapist to do? Nuo on niin kinkkisiä, että sitä väkisinkin alkaa kiemurrella tuolissaan kun hyviä vastauksia on useampi mutta näyttöön pohjautuvaan fysioterapiaan kuuluu vain yksi vastaus... Päivä oli kuitenkin hyvin antoisa, sillä Sydneyssä oli paljon kandidaatteja ympäri maailmaa. Osan tunnistin äänestä tai nimestä, sillä opiskelimme Skypessä yhdessä tai muutaman kanssa tapasimmekin ennen koetta. Kaikki kannustivat toisiaan, meillähän ei ole mitään % kandidaateista jotka pääsevät läpi, joten sinänsä emme kilpaile keskenämme. Lounastimme hauskalla joukolla, johon kuului Kolumbialainen myyntimies, Libanonilainen ihana nuori nainen ja Filippiiniläinen lapsinero. He lähtivät minulle myös makutuomareiksi shoppailemaan jumpsuittia tentin jälkeen :D

Mitä muuta? Edelleen työstän ryhmäliikuntaohjaajan/personal trainerin kurssia, se on jäänyt nyt odotetusti hieman enemmän taka-alalle. Aloitan Goodlife-salilla työharjoittelun, eli teen 30h siellä palkatonta duunia, jotta pystyn todistamaan, että osaan testata fyysisen kunnon osa-alueita, antaa yleisiä ravintosuosituksia, koostaa ja ohjata ohjelmia. Tämä on vähän harmillisesti vienyt iloa omalta treeniltä, sillä aina salille mennessä joku henksusta saattaa kysästä, että millos aloitat meillä työt ja onkos kurssi jo hyvällä mallilla. Tämä(kin) on ollut aika pitkä prosessi ja odotan innolla sen loppuun viemistä, ei olisi enää paljoa jäljellä! Musta on ollut hauska huomata salietiketin eroja Suomessa ja Ausseissa ja niistä voisinkin erillisen postauksen rustata.

Mun Grand Plan on ollut muutosta saakka työskennellä pelkästään Menaissa, vetäen jumppia Goodlifella ja päätyön ollessa Informilla. Näiden paikkojen välillä on fyysisesti 20m ja kotoa matkaa on vähän alle 3km :) Ainiin! Ostin Lissun! Siis polkupyörän, jonka jostain syystä onnenhuumassa halusin nimetä Lissuksi. Ausseista oli muutenkin jo tarpeeksi outoa, että ylipäänsä haluan pyöräillä, joten suomalainen hupsu nimi vielä kruunasi skenaarion. Ostin fillarin käytettynä mutta melkein uutena Gumtreesta ja olenkin viimeisen viikon sotkenut Menaihin liian suuri kypärä hölskyen ja rakennusmiehiä piristäen (joka kerta kun pyöräilen työmaan ohi, joku juoksee STOP-merkin kanssa pyörätielle...). Ensimmäisenä iltana meni sokkopyöräilyksi, kun en omistanut pyörään valoja. Täällähän siis on katuvalot, muttei todellakaan niin säntillisesti kuin Suomessa n.50m välein. Meillä kulkee myös pyöräreitti Illawongista Menaihin ja se välillä kurvaa täysin pusikkoon, jossa ei ole valoja lainkaan. Auta armias kun ensimmäisenä iltana siellä puskassa rapisi joku ja minä vaan pistän hanat auki pakene tai kuole- mentaliteetilla vaikka hädin tuskin näen mihin olen ajamassa :D Miken vanhemmat on ollut tosi huolissaan kun yksin tuolla pimeässä pyöräilen mutta suomilikka on siihen tottunut, eihän täällä ole edes jäätä!

Sittenhän on vielä projekti Meidän Häät. Niitä juhlitaan tasan vuoden päästä <3 Tässä kuussa hoidimme celebrantin varauksen, löysimme vihkisormukset (ja ne on kuulema tänään jo valmiit! Hurjaa!) ja bookkasin bridal partyn majoituksen. Koristeluita ja bridal partyn asuja ollaan suunniteltu, samoin Se Täydellinen Hääbändi on vielä hakusessa. Ollaan todella hyvin aikataulussa, joten hääjärjestelyt eivät todellakaan stressikäyriä nosta.

Huomaan, miten kuulumiset on hyvin työ- ja ammattipainotteisia ja miten vähän aikaa on viime aikoina käyttänyt omaan rentoutumiseen tai sosialisoitumiseen, mukaviin asioihin. Helposti ajautuu sitku-kierteeseen; Sitku se tentti on ohi... Sitku oon aloittanut työt... Sitku fitness-kurssi on finaalissa... 100% suorittamistahan se on. En vaan osaa olla viemättä asioita eteenpäin ku siihen on mahdollisuus. Asiat vaivaa ja polttelee tekemättöminä liikaa, mutta unohtuuko itselle antaa credittiä silloin kun ne on hoidettu? Kun yhdestä pääsee, on toinen haaste edessä. Mulla on vielä pitkä lista asioita Things to do-listalla ja olen mennyt niin laput silmillä, etten edes tajunnut, että Suomen vierailuun on enää aikaa 3kk! <3 Lisää TTD-listalle; neuvottele loma töistä, bookkaa lennot, ÄLÄ suunnittele koko lomaa ihan täyteen tekemistä.

Ehkä tämä flunssa tulikin taas ihan "tarpeeseen" hidastamaan menoa. Vedän vähän henkeä ja huomenna pistetään absit tuleen pilateksen merkeissä! Mahtavaa viikkoa sinne lumen keskelle!

-S