Löysin skorpionin meidän yläkerrasta matolta torstaina. Vaahtosin, että onko tässä maassa mitään järkeä ja mitähän yllätyksiä tuolta pusikosta vielä löytyisi! No, tänä viikonloppuna löytyi, nimittäin tulta.
Itse olin viikonlopun Canberrassa Millan kanssa hytisten tsemppaamassa maratoonareita kun Family-WhatsApp alkoi laulaa Sydneyn alueen maastopaloista. Sydneyssä kun oli ollut useita +35 päiviä ja lauantaina puhalsi jopa 100km/h tuuli. Paloalue oli suhteellisen kaukana, joten ei siitä sen kummemmin vielä huolestuttu. Iltapäivän aikana se poltti tiensä 2km päähän meidän kodista ja illalla yhdeksän aikaan multa kyseltiin passini olinpaikkaa talossa.
Siinä vaiheessa alkoi pulssi nousta ja mulle kerrotut tarinat Australian tuhoisista maastopaloista konkretisoitua. Aloin päivittää paloista kertovaa nettisivua 10 min välein, jossa näkyi, miten tuli söi reittiä suoraan kohti Menaita, jossa olen töissä, ja Illawongia heti sen takana. Alueella oli hälytystila, josta ilmoitettiin tekstiviestein ja soitoin asukkaille. Viimeisessä vaiheessa poliisit/palomiehet käy ovelta hakemassa ihmiset pois, ellet halua vapaaehtoisesti jäädä. Appivanhemmat olivat jo alkaneet pakata autoja ja Mike oli matkalla töistä kotiin auttamaan.
Kun autoihin oli pakattu tärkeimmät tavarat, alkoi talon suojelu. Luen Canberrassa, että "Illawong is under an ember attack, it is now too late to leave", joka tietysti kuullostaa hyvin pelottavalta ja dramaattiselta. Todellisuudessa ulkona oli vaan paljon savua eikä tulta ollut näköpiirissä muuta kuin punaisena hehkuna taivaalla. Palosta lensi hehkuvaa hiiltä tuulen mukana pitkällekin ja rutikuivat lehden ihmisten pihoilla oli erittäin otollisia palonjatkeita. Mike ja vanhemmat siivosi pikavauhtia kaiken palavaksi kelpaavan ja irtilähtevän pihoilta ja pisti sprinklerit laulamaan ja järjesti märkiä pyyhkeitä ulos. Matkoilla olevan naapurin talokin kasteltiin siinä yhteistuumin. He valvoivat yön kuunnellen radiosta tiedotteita ja monitoroiden pihaa, valmiina sammuttamaan jos tarvis.
Menaissa asuvan kaverin kanssa viestiteltiin jatkuvasti, heillä oli eläimiä talossa ja hekin Canberrassa maratonissa. Siinä käytiin jatkuvaa kamppailua siitä, milloin kannattaa lähteä ajamaan kotiin ja milloin vielä pääsee kotiin. Maastoa on palanut yli 2800 hehtaaria ja moni eläin on menettänyt kotinsa. Toistaiseksi palossa vaurioituneiden talojen lukumäärää ei tiedetä, sillä palokunnalla on edelleen kädet täynnä leviämisen estämisessä. Yhden lapsen tiedetään kuolleen palojen uhrina, muuten ihme kyllä henkilövahingoilta on vältytty.
Palon alku on edelleen mysteeri, tahallista sytyttämistä epäillään. Maasto alkoi kärytä lähellä Sydneyn isoa armeijan tukikohtaa ja hallintaa vaikeutti massiivisten polttoainesäiliöiden sekä harjoitusmiinojen olemassaolo alueella. Palomiehet eivät siis päässeet etenemään esteittä. On epätodennäköistä, että isoja paloja syttyisi näin myöhään syksyllä ja Rural Fire Service olikin jo siirtänyt lentokalustonsa Amerikkaan talveksi. Nyt täytyi tyytyä helikoptereihin, jotka lennättivät vesipommeja lähiöiden turvaksi. Edelleen 500 palomiestä yrittää saada palon hallintaan mutta saadaan olla kotona. Useat kadut on poliisin toimesta suljettuja ja sinne pääsee vain todistamalla osoitteensa.
Viimeksi maastopalot on tulleet yhtä lähelle vuonna 1994, jolloin tämäkin talo evakuoitiin liekkien ollessa jo takapihalla. Talo kuitenkin säästyi, niinkuin varmasti nytkin. Tällä hetkellä palo on edelleen kontrolloimaton mutta hätätilavaroitukset on vedetty pois. Anoppi jäi töistä kotiin sen varalta, että olosuhteet muuttuvat. Huolena on, että lämpötilan noustessa päivällä taas 30 asteeseen ja tuulen yltyessä uhka palaa. Itse menen iltapäivällä töihin, ellei toisin määrätä.
Enpä olisi uskonut, että ensimmäisenä asuinvuotenani Australiassa tulee maastopalot näin lähelle! On kai sitä joskus miettinyt, että mitä ottaisi mukaan jos täytyisi paeta. Todellisuudessa änkytin puhelimeen vain passista, tärkeistä papereista ja läppäristä. Eipä mulla olisi paljon omaisuutta täällä palanutkaan ja vaatteet voi aina korvata. Ainiin ja koira! Ottakaa se koira mukaan ja sille herkkuja!! Onneksi näilläkin oli survival plan tehtynä ja kuivat lehdet poistettu ränneistä yms. pieniä varotoimia tehty jo pitkin kesää.
Toivottavasti tänään on viimeinen jännä päivä.
-S
Itse olin viikonlopun Canberrassa Millan kanssa hytisten tsemppaamassa maratoonareita kun Family-WhatsApp alkoi laulaa Sydneyn alueen maastopaloista. Sydneyssä kun oli ollut useita +35 päiviä ja lauantaina puhalsi jopa 100km/h tuuli. Paloalue oli suhteellisen kaukana, joten ei siitä sen kummemmin vielä huolestuttu. Iltapäivän aikana se poltti tiensä 2km päähän meidän kodista ja illalla yhdeksän aikaan multa kyseltiin passini olinpaikkaa talossa.
Siinä vaiheessa alkoi pulssi nousta ja mulle kerrotut tarinat Australian tuhoisista maastopaloista konkretisoitua. Aloin päivittää paloista kertovaa nettisivua 10 min välein, jossa näkyi, miten tuli söi reittiä suoraan kohti Menaita, jossa olen töissä, ja Illawongia heti sen takana. Alueella oli hälytystila, josta ilmoitettiin tekstiviestein ja soitoin asukkaille. Viimeisessä vaiheessa poliisit/palomiehet käy ovelta hakemassa ihmiset pois, ellet halua vapaaehtoisesti jäädä. Appivanhemmat olivat jo alkaneet pakata autoja ja Mike oli matkalla töistä kotiin auttamaan.
Kun autoihin oli pakattu tärkeimmät tavarat, alkoi talon suojelu. Luen Canberrassa, että "Illawong is under an ember attack, it is now too late to leave", joka tietysti kuullostaa hyvin pelottavalta ja dramaattiselta. Todellisuudessa ulkona oli vaan paljon savua eikä tulta ollut näköpiirissä muuta kuin punaisena hehkuna taivaalla. Palosta lensi hehkuvaa hiiltä tuulen mukana pitkällekin ja rutikuivat lehden ihmisten pihoilla oli erittäin otollisia palonjatkeita. Mike ja vanhemmat siivosi pikavauhtia kaiken palavaksi kelpaavan ja irtilähtevän pihoilta ja pisti sprinklerit laulamaan ja järjesti märkiä pyyhkeitä ulos. Matkoilla olevan naapurin talokin kasteltiin siinä yhteistuumin. He valvoivat yön kuunnellen radiosta tiedotteita ja monitoroiden pihaa, valmiina sammuttamaan jos tarvis.
Palon alku on edelleen mysteeri, tahallista sytyttämistä epäillään. Maasto alkoi kärytä lähellä Sydneyn isoa armeijan tukikohtaa ja hallintaa vaikeutti massiivisten polttoainesäiliöiden sekä harjoitusmiinojen olemassaolo alueella. Palomiehet eivät siis päässeet etenemään esteittä. On epätodennäköistä, että isoja paloja syttyisi näin myöhään syksyllä ja Rural Fire Service olikin jo siirtänyt lentokalustonsa Amerikkaan talveksi. Nyt täytyi tyytyä helikoptereihin, jotka lennättivät vesipommeja lähiöiden turvaksi. Edelleen 500 palomiestä yrittää saada palon hallintaan mutta saadaan olla kotona. Useat kadut on poliisin toimesta suljettuja ja sinne pääsee vain todistamalla osoitteensa.
Viimeksi maastopalot on tulleet yhtä lähelle vuonna 1994, jolloin tämäkin talo evakuoitiin liekkien ollessa jo takapihalla. Talo kuitenkin säästyi, niinkuin varmasti nytkin. Tällä hetkellä palo on edelleen kontrolloimaton mutta hätätilavaroitukset on vedetty pois. Anoppi jäi töistä kotiin sen varalta, että olosuhteet muuttuvat. Huolena on, että lämpötilan noustessa päivällä taas 30 asteeseen ja tuulen yltyessä uhka palaa. Itse menen iltapäivällä töihin, ellei toisin määrätä.
Enpä olisi uskonut, että ensimmäisenä asuinvuotenani Australiassa tulee maastopalot näin lähelle! On kai sitä joskus miettinyt, että mitä ottaisi mukaan jos täytyisi paeta. Todellisuudessa änkytin puhelimeen vain passista, tärkeistä papereista ja läppäristä. Eipä mulla olisi paljon omaisuutta täällä palanutkaan ja vaatteet voi aina korvata. Ainiin ja koira! Ottakaa se koira mukaan ja sille herkkuja!! Onneksi näilläkin oli survival plan tehtynä ja kuivat lehdet poistettu ränneistä yms. pieniä varotoimia tehty jo pitkin kesää.
Toivottavasti tänään on viimeinen jännä päivä.
-S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti