Mua kutkuttaa mitä tämä viikko tuo tullessaan. Nyt ollaan asuttu 7 viikkoa Sydneyssä ja täytyy sanoa, että tylsää hetkeä ei ole vielä tullut vastaan. Rennosti ollaan otettu viikonloppuisin mutta viikolla olen yrittänyt pitää itseni kiireisenä yrittäessäni pönkittää asemiani Australiassa.
Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian kryptistä, otetaan askel taaksepäin. Käytännössä mun elämä heitti volttia kun tapasin Miken 2013 Australiassa. Sen jälkeen mikään ei ole ollut varmaa eikä isoa elämän suunnitelmaa voitu tehdä kun ei edes tiedetty millä mantereella oltaisi. Jyväskylää kokeiltiin asuinpaikkana, ei onnistunut. Helsinki oli töiden kannalta parempi, mutta kumpikaan ei nähnyt meitä asumassa siellä 10 vuoden päästä. Nyt kun iso päätös on tehty ja ahterimme Sydneyyn saakka raahattu, on aika tehdä tästä "väliaikais"elämästä loppu.
The Grand Plan on seuraava: Sallalle oman alan töitä - säästäminen - asunnon osto & muutto - häät - arki ? Ei siis elämää häiden jälkeen haha. Tuo on nyt pisin suunnitelma mihin pystytään. Tällä hetkellä ammattitaidon rekisteröintiprosessi on käynnissä mutta saan alkaa jo rajoitetusti työskentelemään fysioterapeuttina. Haluaisin löytää työn, jonka kautta pystyn laajentamaan (lue: aloittamaan) ammatillista verkostoani ja jonka kautta oppisin Australialaisen terveydenhuollon toiminnan. Työn täytyy myös valmentaa minua kielellisesti päteväksi, jotta läpäisen rekisteröintiin vaadittavat testit.
Työnhakua on takana 2 viikkoa ja nyt on muutama lupaava paikka, joissa olen käynyt haastattelussa. Eikö ole hassua, että työttömänä ollessa sitä ei osaa nauttia vapaa-ajasta vaan koko ajan stressaa että mistä löytyisi töitä ja heti kun mahdollisesti jokin ovi aukeaa, tuleekin vapaa-ajasta kallisarvoista ja sitä oikein kiireellä ahmii? Enhän mä ole vielä kerennyt käydä edes rannalla! Ulkotreenejä päiväsaikaan pitäis tehdä lisää, uudet Australian reseptit piti kerätä kansioon ja testata ja häitä suunnitella! Täytyy multitaskata, eli treenata bikineissä ja samalla nauhoittaa reseptit puhelimeen(?!). Ja milloin mä kerkeen niitä asuntoja etsiä? :D
Yhtään ei tiedä mitä tämä päivä tuo tullessaan, vielä vähemmän tietää huomisesta. En tiennyt tänään herätessäni saavani puhelinsoittoa päässeeni erään työpaikan viimeiseen haastatteluvaiheeseen. En tiedä myöskään milloin tulee se päivä kun voidaan Miken kanssa lähteä neuvottelemaan asuntolainasta tai saatika milloinka löydetään tuleva koti! En tiedä milloin löydetään unelmiemme hääpaikka tai milloin seuraava matkamme on. Musta tuntuu kuin oltaisi jo tosi lähellä ratkaisua mut en vielä näe miten tämä kuvio ratkeaa. Ikään kuin mulla olisi palapelin palat paikoillaan mutta se viimeinen pieni ärsyttävä aukko pitää vielä täyttää, jotta näkee koko kuvan.
-S
Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian kryptistä, otetaan askel taaksepäin. Käytännössä mun elämä heitti volttia kun tapasin Miken 2013 Australiassa. Sen jälkeen mikään ei ole ollut varmaa eikä isoa elämän suunnitelmaa voitu tehdä kun ei edes tiedetty millä mantereella oltaisi. Jyväskylää kokeiltiin asuinpaikkana, ei onnistunut. Helsinki oli töiden kannalta parempi, mutta kumpikaan ei nähnyt meitä asumassa siellä 10 vuoden päästä. Nyt kun iso päätös on tehty ja ahterimme Sydneyyn saakka raahattu, on aika tehdä tästä "väliaikais"elämästä loppu.
The Grand Plan on seuraava: Sallalle oman alan töitä - säästäminen - asunnon osto & muutto - häät - arki ? Ei siis elämää häiden jälkeen haha. Tuo on nyt pisin suunnitelma mihin pystytään. Tällä hetkellä ammattitaidon rekisteröintiprosessi on käynnissä mutta saan alkaa jo rajoitetusti työskentelemään fysioterapeuttina. Haluaisin löytää työn, jonka kautta pystyn laajentamaan (lue: aloittamaan) ammatillista verkostoani ja jonka kautta oppisin Australialaisen terveydenhuollon toiminnan. Työn täytyy myös valmentaa minua kielellisesti päteväksi, jotta läpäisen rekisteröintiin vaadittavat testit.
Työnhakua on takana 2 viikkoa ja nyt on muutama lupaava paikka, joissa olen käynyt haastattelussa. Eikö ole hassua, että työttömänä ollessa sitä ei osaa nauttia vapaa-ajasta vaan koko ajan stressaa että mistä löytyisi töitä ja heti kun mahdollisesti jokin ovi aukeaa, tuleekin vapaa-ajasta kallisarvoista ja sitä oikein kiireellä ahmii? Enhän mä ole vielä kerennyt käydä edes rannalla! Ulkotreenejä päiväsaikaan pitäis tehdä lisää, uudet Australian reseptit piti kerätä kansioon ja testata ja häitä suunnitella! Täytyy multitaskata, eli treenata bikineissä ja samalla nauhoittaa reseptit puhelimeen(?!). Ja milloin mä kerkeen niitä asuntoja etsiä? :D
Yhtään ei tiedä mitä tämä päivä tuo tullessaan, vielä vähemmän tietää huomisesta. En tiennyt tänään herätessäni saavani puhelinsoittoa päässeeni erään työpaikan viimeiseen haastatteluvaiheeseen. En tiedä myöskään milloin tulee se päivä kun voidaan Miken kanssa lähteä neuvottelemaan asuntolainasta tai saatika milloinka löydetään tuleva koti! En tiedä milloin löydetään unelmiemme hääpaikka tai milloin seuraava matkamme on. Musta tuntuu kuin oltaisi jo tosi lähellä ratkaisua mut en vielä näe miten tämä kuvio ratkeaa. Ikään kuin mulla olisi palapelin palat paikoillaan mutta se viimeinen pieni ärsyttävä aukko pitää vielä täyttää, jotta näkee koko kuvan.
-S
Hienoa, että otat kaiken tuolla fiiliksellä, että JÄNNIÄ AIKOJA :)
VastaaPoistaTiedän kyllä tunteen väliaikaisuudesta, mutta toisaalta se antaa puhtia yrittää. Nauti hetkestä ja tästä päivästä vaikka se tuntuisi ajan tuhlailulta. Aika antaa neuvon kaikkeen.
Haleja sinne kauas!
Kiitos Eija, puhtia ei onneksi tästä hetkestä puutu! :)
VastaaPoista