Pyörähdimme Hunter Valleyssä viikonloppuna virkistäytymässä. Viime kerrasta olikin aikaa lähes 4 vuotta, tuolloin viinihöyryissäni lupauduin Mikelle tyttöystäväksi hahaha. Yövyimme ystävien luona Gillieston Heightissa ja Mike kävi pyörähtämässä Liven keikalla perjantain rankkasateessa.
Sydneyn eteläpuolelta Hunteriin ajaminen lauantai aamupäivällä on itsemurha. Kummallakaan meistä ei ole toleranssia ruuhkassa istumiseen (Suomessa ei ole ruuhkia, ei edes Helsingissä) ja eväätkin oli jo syöty ennen kun päästiin edes Sydneyn rajojen ulkopuolelle. Turhautuminen haihtui kuitenkin täysin kun esiin tuli vihreä kumpuileva maisema hevosineen ja lehmineen. Tilaa hengittää!
Ymmärrän kyllä hyvin miksi yhä useampi karkaa Sydneystä Hunteriin joko eläkepäiviään viettämään tai perhettä perustamaan. Gillieston Heightsiin nousee isoja yksikerroksisia taloja kuin sieniä sateella ja kukkulalta näkyykin harmaiden kattojen meri. Tontit ovat kyllä aika nafteja talojen kokoon nähden... Silti täällä dollarilleen saa enemmän vastetta kuin Sydneyssä.
Keikan jälkeisenä aamuna lähdettiin metsästämään hyvää kahvia ja ajettiin Newcastleen saakka (30min ajo) ajatuksena nautiskella kupposet rantamaisemissa. Supercar-tapahtuma teki kuitenkin aikomuksemme tyhjiksi, sillä kaikki tiet rantaan oli tukittu. Noh, kahvia kuitenkin saatiin ihanasta hipsterikahvilasta ja mukit kourassa ajeltiin takaisin viinimaakuntaan. Ystävämme Dre työskentelee Hungerford Hillissä viinimaistattajana ja sinne mekin säntäsimme tasting-menulle.
Iso suositus Hungerfordille ja Muse-ravintolalle, oli nimittäin taivaallinen makuelämys! Dre maistatti meillä potentiaaliset kihlajaisbileiden (vol2) viinit sekä normaalin protokollan viinit + hänen suosikit ja vaikka kuinka sylki kuppiin niin kyllähän sieltä aika iloisena kotiinpäin lähdettiin :D Keittiö pisti parastaan ja en aina edes tiennyt mitä suuhuni laitoin mutta kaikki maistui aivan älyttömältä.
Sydneyn eteläpuolelta Hunteriin ajaminen lauantai aamupäivällä on itsemurha. Kummallakaan meistä ei ole toleranssia ruuhkassa istumiseen (Suomessa ei ole ruuhkia, ei edes Helsingissä) ja eväätkin oli jo syöty ennen kun päästiin edes Sydneyn rajojen ulkopuolelle. Turhautuminen haihtui kuitenkin täysin kun esiin tuli vihreä kumpuileva maisema hevosineen ja lehmineen. Tilaa hengittää!
Ymmärrän kyllä hyvin miksi yhä useampi karkaa Sydneystä Hunteriin joko eläkepäiviään viettämään tai perhettä perustamaan. Gillieston Heightsiin nousee isoja yksikerroksisia taloja kuin sieniä sateella ja kukkulalta näkyykin harmaiden kattojen meri. Tontit ovat kyllä aika nafteja talojen kokoon nähden... Silti täällä dollarilleen saa enemmän vastetta kuin Sydneyssä.
Keikan jälkeisenä aamuna lähdettiin metsästämään hyvää kahvia ja ajettiin Newcastleen saakka (30min ajo) ajatuksena nautiskella kupposet rantamaisemissa. Supercar-tapahtuma teki kuitenkin aikomuksemme tyhjiksi, sillä kaikki tiet rantaan oli tukittu. Noh, kahvia kuitenkin saatiin ihanasta hipsterikahvilasta ja mukit kourassa ajeltiin takaisin viinimaakuntaan. Ystävämme Dre työskentelee Hungerford Hillissä viinimaistattajana ja sinne mekin säntäsimme tasting-menulle.
Iso suositus Hungerfordille ja Muse-ravintolalle, oli nimittäin taivaallinen makuelämys! Dre maistatti meillä potentiaaliset kihlajaisbileiden (vol2) viinit sekä normaalin protokollan viinit + hänen suosikit ja vaikka kuinka sylki kuppiin niin kyllähän sieltä aika iloisena kotiinpäin lähdettiin :D Keittiö pisti parastaan ja en aina edes tiennyt mitä suuhuni laitoin mutta kaikki maistui aivan älyttömältä.
 |
| Hiillytetyt kurpitsat |
 |
| jotain superhyvää, joilla liian hienot nimet |
 |
| Monet tulevat Museen syömään vain jälkiruoan takia. En ihmettele. |
Kuvaaminen jäi vähälle ja säädöt tuntuivat olevan hukassa. Päätin siis vain nauttia ja tallentaa maisemia omalle kovalevylle. Lähtöaamuna käytiin Miken kanssa vielä brunssilla Nanna Kerr'sissä. Ravintolassa oli yksi seurue meidän lisäksemme ja kuinkas sattuikaan, että he olivat maasturilastillinen suomalaisia leidejä. En tiedä onko koskaan Nanna Ker'sin asiakaskunta ollut yhtä pohjoismaalaista, 5/6 suomalaisia :) Bataattipannukakut oli herkullisia, eikä Mikenkään aamuchorizot hullumpia olleet.
Mahat täynnä ja takakontti puolillaan nameja viinejä palattiin Sydneyyn sujuvassa liikenteessä. Vierailusta jäi käteen monta upeaa paikkaa, johon kiikuttaa suomalaisia vieraita. Että alkakaas varailla niitä lentolippuja! :D
-S
Oi nam, kuulostaa niin hyvältä - sekä viinit että herkut. Täytynee varata ihan kunnon reissu sitten, kun sinne tulee - ei taida riittää pelkkä häissä pyörähtäminen. ;)
VastaaPoista